Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Sept 17, 2018 7:34:13 GMT
Svarta Stolthet "Tonttu"
Omistaja Titta Pietinen Ruunan sivuille
klo | Aamu | Päivä | Ilta | rehut | Säilöheinää 2kg Kaura 2L Kivennäinen 2dl
| Kuivaheinää 3kg Kaura 1½L | Kuivaheinää 3kg Säilöheinää 2kg Kaura 2L
|
Loimitus sään mukaan ja järkeä käyttäen. Tallissa loimi liikutuksen jälkeen ja jos ulkona alle 5 astetta. Ulos loimi jos sataa tai on alle -5 astetta. Tarhaan ilman riimua. Liikutuksen jälkeen lämmintä melassi vettä ämpärillinen. Ilta ruuan yhteydessä jos on valmiina karsinan edessä ämpäristä mössö.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Sept 17, 2018 7:40:45 GMT
Saapuminen Längelmäkeen
Monta ja vielä kerran monta tuntia pakussa tyhjä koppi perässä killuen kohti Poria. Matka kesti noin 16 tuntia ja vuorottelimme mieheni kanssa ajovuoroa. Päästyämme Pöllökumpuun majoituimme yhteen mökeistä ja oikeastaan nukuimmekin kunnolliset päikkärit ja nousimme ruokapöytään. Tarkoitus oli kyläillä vain yksi päivä ja lähteä takaisin, mutta silti nopeasti tulimme toisiin ajatuksiin ja jäimme pariksi päiväksi. Pääsin tutustumaan Tonttuun ja Sissin muihinkin hevosiin. Hän olisi laittanut sieltä toisenkin hevosen koppiin, mutta totesin etten vie kuin Tontun.
Sissin kilpahevosten hoitaja Alina ehti kolmessa päivässä pakata pakun täyteen ikean pusseja. Pusseissa oli Tontulle uusia ja osa käytettyjä varusteita, niin ettei ainakaan varusteet lopu kesken treenatessa. Sissin luona etsimme jo vaunuja ja kärryjä Lapin suunnalta niin ettei tarvitse raahata täältä asti vaunuja, ne eivät kyllä mahdu mukaan. Irto aisat ja pieni reki mahtuivat hyvin pakuun ja Längelmäen traileriin mahtui heinää matkalle. Se on todella pitkä aika matkustaa, mutta ei haluttu lennättääkään ruunaa. Meillä oli tarkka suunnitelma missä pidämme pysähdykset ja kuinka pitkään ajamme yhteen soittoon. Lastasimme ilta kahdeksalta ruunan autoon ja vielä muutama kanisteri vettä ja juottoämpärit. Pieni säkki säilöheinään ja meidän oman kuivaheinän sekoitusta.
Aloitin ajovuorollani ja ajoimmekin parilla juottotauolla Ouluun asti. Eemeli jatkoi Oulusta eteenpäin ajovuoroa. Oulussa pidimme pienen kävely tauon ja samoin loppu matkasta päiväsaikaan pidimme useamman jaloittelu tauon. Yhden huoltoaseman työntekijä tuli kertomaan että aseman takaa lähtee kiva maastopolku, niinpä heitin kypärän päähän ja Tontulle suitset. Jaloittelimme rennosti puolituntia ja Eemeli tankkasi sekä söi sillä välin. Mies otti minullekin ruokaa mukaan, jonka saan syödä autossa.
Kello on jo miltein kaksi ja matkaa on tehty siis 18 tuntia. Längelmäen pihaan kaartaessa meitä olikin Helge vastassa. Mies taisi olla aika täpinöissään uudesta hevosesta, joka on alkuperäisrotua ja vieläpä aika komeakin. Veimme Tontun uuteen talliin Helgen johdolla. Se pääsee isoon karsinaan, jossa ei vielä ole seinänaapuria. Tarvittaessa se siirretään pienempään karsinaan, mikäli isompia hevosia sattuu saapumaan.
Sitten oli vuorossa vielä tavara helvetin purkaminen ja paikoilleen asettelu. Helge, Kylie ja Eemeli auttoivat minua tavaroiden kanssa. Kun tavarat olivat paikoillaan vein vielä ruunan oveen sadeloimen ja vaihdoin sille puuvillaisen magneetti loimen, jotta lihakset rentoutuvat matkan jälkeen. Annoin Tontulle vähän väkirehuja ja uuden heinäverkon. Se ei tänään saa muuta kuin illalla pienen mössön ja heinää, koska on syönyt melkein koko päivän ja edellisen yön.
Sitten olikin aika lähteä kotiin nukkumaan. Helge lupasi että laittaa ruunan tarhailemaan, jahka se ensin vähän lepäilee. Siitä ei vielä ole varmuutta tarhaako se laumassa vai meneekö yksin. Annoin Helgelle täyden vapauden katsoa miten ruuna sopeutuu ja painotin että saa soittaa jos tulee jotain.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Sept 19, 2018 0:51:16 GMT
Sänkipeltoilua On oikeasti todella mukavaa nousta aamu yöllä lämpöisen peiton alta ja napata kuppi höyryävää teetä. Kävellä oman pihan läpi huppari päällä omaan verstaaseen, johon koirat seuraavat perässä. Sytyttää kelmeät valot, jotka pikku hiljaa kirkastuvat kirkkaiksi valaisten koko verstaan. Asettautua työpöydän ääreen ja avata tietokone, sekä sähköposti että piirto-ohjelma pomppaavat näytölle heti koneen käynnistyttyä. Tästä alkaa noin parin tunnin mittainen suunnittelu ja paperityö hetki, jonka aikana myös Eemeli saapuu aamupala tarjottimen kanssa verstaalle ja syömme ison puutyöpöydän päällä aamupalan yhdessä.
Pakko myöntää että siis rakastan syksyä ja vaikka yksityisyrittäjänä saisinkin valita työaikani olen huomannut minulle sopivan parhaiten aamuheräämiset, jolloin olen hyvin virkeä ja luova, joista luonnollisesti on hyötyä työssäni. Lisäksi me molemmat hoidamme vuorotellen toimituksia paikallisille yrityksille ja nyt ruska-ajan ollessa päällä on lapissa paljon turisteja, eli paljon ihmisiä joille myydä tuotteita. Olemme avanneet oman pihamyymälän ajatellen joulumyyntejä ja joulun turistiryhmiä, mutta meillä käy nyt jo niin paljon asiakasryhmiä että olen joutunut pyytämään ulkopuolisia myyjiä apuun, jotta voimme itse olla verstaalla.
"Tänään tulee klo 10.00 ensimmäinen bussi tai siis kaksi bussillista samaa porukkaa ja iltapäivällä kahden aikaan tulee seuraavat ja siitä alkaakin ryysis", Eemeli totesi vilkaisten varauskirjaa. Mies meni täyttämään myymälän hyllyjä vaikka parin tunnin päästä tulee jo meidän apulainen Aatos kaupan puolelle. Minä työstin puukoruja myyntiin ja jätin ne Aatokselle pakattaviksi. Vielä parin jakkaran kokoaminen eilen sorvattuihin jalkoihin ja päälle petsaus niin olin valmis aamun osalta. Iltapäiväksi olisi tarkoitus aloittaa pahkatuolin työstäminen, mutta nyt ei riittänyt kiinnostusta, kuin pahkan raahaamiseen työskentely pisteelleni.
Käväisin nopeasti suihkussa ja meikkasin kevyesti. Tunnin kuluttua tulee ensimmäinen bussi, joten ehdin hyvin paistamaan kanan rintoja ja leikkasin ne suikaleiksi ja vein verstaalle salaatin kera. Ruokailun jälkeen olimme valmiita ottamaan asiakkaita vastaan ja sytytimme kynttilät luomaan mukavaa tunnelmaa niin sisälle kuin uloskin. Tällä kertaa meille saapui ryhmä Saksalaisia liikematkalaisia, jotka ovat kokousmatkalla lapissa ja nauttivat myös samalla Suomen luonnosta, sekä muista antimista. Näköjään myös Saksalaisen bisnes naisen makuun sopii hyvin puiset design korut ja jopa jakkaroita sekä saviastioita lähti heidän matkaansa. No kannatti tämän takia pitää putiikkia auki, sillä myyntiä tuli tuossa puolessa tunnissa sellaiset 500v€. Jätin pojat täyttämään hyllyjä seuraavaa ryhmää varten, sillä minun on aika vaihtaa maisemaa.
Pikainen vaatteiden vaihto ja tallille päin. Tonttu on hyvin viihtynyt Längelmäellä ja sopeutunut hyvin uuteen talliin ja laumaan. Ihanaa on että hevoset saavat olla isossa laumassa tai siis ne jotka pystyvät olemaan isommassa laumassa. Nappasin Tontun ovesta sen riimun ja narun, matkalla kohti tarhan ovea. Katos tarjoaa kuivan kiinni otto paikan hevosille, mikäli ne tulevat vastaan. Tonttu on luojan kiitos hyvin perso ruualle, joten namin saadessaan tulee kyllä vaikka juosten tarhalle. Tänään herra kierteli parit mutaiset kohdat korrektisti ja antoi kiltisti kiinni katoksen puolella. Nappasin ruunan hoitopaikalle, jossa harjasin sen reippaasti. Kavioiden puhdistuksen jälkeen siivosin pesukarsinan ja tietenkin juuri kun olin laittanut työvälineet pois ruuna päätti vielä lantoa siihen. No nekin saaveihin odottamanaan henkilökunnan tyhjennystä.
Valjastin ruunan melko tottunein ottein. Olinhan tavallisia rintavaljaita pukenut hevosille vaikka kuinka monesti. Silti mukava varmistus valjastuksen onnistumiseen oli Helgen kommentti. Rohkenin pyytää miestä varmistamaan Tontun seisomisen siksi aikaa että saan vaunut kiinni ja kiipeän kuskin penkille. Olinhan ensimmäistä kertaa lähdössä ajamaan sillä. Vaunuina on kevyehköt maraton vaunut, jotka olimme edellisenä päivänä hakeneet melkein Rovaniemeltä asti, mutta hyväkuntoiset vaunut ja kohtuu hintaan, niin kannattihan se hakea. Kaikki sujui hyvin ja Tonttu seisoi kuuliaisesti.
Sänkipellolla ajoin kaikissa askellajeissa, koska vaunut tuntuivat tasapainoisilta ja pohja pitävältä. En toki uskaltanut tehdä mitään muuta kuin suoria laukassa ja ravissakin hyvin rauhallisia kaaria. Tonttu asettui todella nätisti ollakseen myös startannut yksilö, eikä se pureskellut postikuolaimia yhtään ja vaikka ohja oli kaikkein ylimmäisessä eli nivelkuolainta vastaavassa renkaassa, ei Tonttu painanut yhtään kädelle. Se oli ajoittain jopa turhankin tyhjän oloinen, jolloin huomautin hieman ajopiiskan asentoa korjaten etenemistahdista. Tonttu reagoi hyvin pieniinkin muutoksiin, joten sen ajaminen on hyvin mielekästä. Kävimme vielä hieman teillä hölkkäämässä ja katselemassa kuinka lehdet kellastuu puissa.
Suunnattuani tallille takaisin oli ikävä tai siis ihan hyväkin viesti puhelimessa. "Uusi kassa toimii, mutta kahdelta tuleekin jo neljä bussia ja meiltä loppuu kädet kesken", Eemeli viestitti. "Moi Kylie, mitä puuhaat? Mulla olisi pikku jelpille tarvetta. Turistit valtaa meidän tontin ja tarttis myynti apua. Tiedän ettet ehkä ole innokkain myyjä, mutta voisitko edes harkita avun antoa", anelin puhelimitse.
Kylie pelasti päiväni ja lupasi tulla viimeistään puoli kaksi. Ohjeistin ajamaan minun autoni taakse, jotta busseille jää verstaan parkki kokonaan käyttöön. Aatos ja Eemeli hoitaa kassat, jolloin minulle ja Kylielle jää tehtäväksi ottaa bussit vastaan ja toivottaa tervetulleiksi. Kylie sai meiltä mustan t-paidan ja punaisen hupparin, joissa molemmissa on meidän firman Tirlittaa-logot ja staff teksti. Lisäksi avustamme pakkaamisessa ja kerromme tuotteista, joten minulle jäi puolituntia aikaa kertoa Kylielle mitä tuotteet ovat ja kuinka ne valmistetaan. Kylie onneksi on hyvä kielissä ja osaa lukea, joten annoin käteen tabletin, josta näkee suoraan päivitetyn tilanteen kuinka paljon mitäkin tuotetta on ja mistä se on valmistettu sekä mikä sen hinta on. Tietysti jokaisen tuotteen luona tai itse tuotteessa on hinta mainittu, mutta usein asiakas haluaa ostaa useamman, etenkin kun kyseessä on ulkomaalaiset turisti ryhmät.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Oct 7, 2018 12:56:48 GMT
Hyvä huono ylläpitäjä? Tänään voi sanoa ettei väsytä vaikka 10 tuntia kestänyt lentoni Amsterdamista laskeutui klo 02.15 paikallista aikaa Nuorgamin lähimmälle lentokentälle, eli 160km Norjan puolelle ja sieltä ajoin vielä sen pari tuntia yhdessä Igorin kanssa kotiin, niin silti olin jo 8.30 valmis lähtemään tallille. Poikkeuksellisesti heti aamupalan jälkeen lähdin suuntaamaan tallia kohti vaihdettuani messukuulumiset Eemelin ja Aatoksen kanssa. Minun moderni työpöytä ja yksityiskohtainen keskiaikainen isännäntuoli olivat tehneet vaikutuksen tuomaristoon ja palkittu molemmat ykköspalkinnoin ja minut valittu vuoden nuoreksi suunnittelijaksi ja tulokkaaksi. Igor oli myös saanut mukavasti menestystä valurautatakojana ja meidän pisteen myynti oli todella huipussaan. Onneksi messu aikataulut olivat hyvin suunniteltu ja ehdimme molemmat kilpailla omissa osuuksissamme ja pitää putiikkia pystyssä.
Igor antoi viimeisenä päivänä minulle kaksi tuntia omaa aikaa, jotta pystyin käydä viereisessä messukeskuksessa hevosexpossa tuhlaamassa rahojamme. Ostin mm mittatilaussaappaat, koska normi saappaat ovat aina joko liian pitkiä tai liian leveävartisia. Löysin myös Magnukselle uuden vihreän koulusatulahuovan ja siihen sopivat koulusuojat jotka se saa vaikka tuntikäyttöönkin, koska ne on helpot pukea ja hyvän malliset, mikäli ovat oikeaa kokoa. Tonttu puolestaan köyhdytti minua uusilla ajosuitsilla ja postikuolaimella. Nyt kannoin tavarat eteisestä pakuun ja Kira kampesi itsensä tavaroiden perässä autoon. Sä et kuitenkaan viihdy tallilla. Et tee muuta kuin nuku tallituvassa tai satulahuoneessa. Etkö voisi jäädä kotiin", anelin koiralta, mutta se selkeästi oli päättänyt että lähtee sinne mihin minäkin. Siitä tulee aina hirmu läheisriippuvainen kun olen ollut päivänkin poissa, kun taas Mese loukkaantuu eikä edes katso minuun päin. Myönnyin ottamaan koiran mukaani vaikka tiesin ettei se niin viihdy tallilla. Nappasin koiran villatakin ja kurahaalarin mukaan ja puin ne sille ennen kuin laskin sen pihalle.
Selma teki heti rynnäkön tuntitallin puolelle astuessamme ja sai muorinikin villiintymään, vaikka Kiralla meinasi mennäkin hermot kun mukula yritti rikkoa hänen hienoa kurahaalariaan. Vein Magnuksen uuden huovan satulahuoneeseen ja vaihdoin sen, koska puolessa toista viikossa olikin jo huopa ehtinyt kuraantua. Suojien kanssa marssin tarhoille ja käskin Kiran jäädä odottamaan tarhan ulkopuolelle. Koira asettui nurmikolle istumaan ja tuijotti herkeämättä liikkeitäni ja etenkin Yehudan epäilyttäviä liikkeitä, kun ori väisteli heiluvia käsiäni. Unohdin otta kouluraipan mukaan jolla olisin saanut haluamani yksityisyyden ilman heilumista. Testasin suojia tarhassa ja ne vaikuttivat ihan hyvälle. Pääsen kenties iltapäivällä testaamaan niitä, mutta nyt ensin haluan nähdä Tontun ja vihkon kuinka sitä on liikutettu. Helge olikin yksityistallissa harjaamassa hikeä Tontusta pois.
"Ai, moi sä tulitkin jo tallille. Eiks mun pitänyt vielä tämä päivä liikuttaa tai siis me tultiin just maastosta on se komea ja hyväkäytöksinen poika", Helge kehui taputtaen ruunan kaulaa. Olin siis pyytänyt Helgeä korvausta vastaan liikuttamaan ruunaa, mutta mies ei suostunut ottamaan korvausta, joten sovin Heidin kanssa että mies tekee sen työajallaan sopivassa kohdassa ja maksan siitä Heidille ekstraa seuraavan vuokran yhteydessä. "Eihän mun tänään vielä pitänyt tulla. Hei ootko sä ratsastanut sillä", katsoin epäuskoisena satulaa ja miehen ratsastushousuja. En tiennyt että Helge ratsastaakin, hän oli luvannut että voi ajaa ruunalla jos se toimii kärryjen edessä luotettavasti. "Joo mä innostuin taas ratsastamisesta. Olin jopa Heidin tunnilla tossa tiistaina ja torstaina, mutta kyllä me ollaan ajeltukin ettei hätiä mitä ja hyvin toimii kaikissa tilanteissa. Ollaan lanailtu vähän kenttää ja haettu kiviä tarhoista pois lavetin päällä, eli se on ollut ihan työissäkin mukana ja itseasiassa lainaisin sitä mielelläni kentän lanaukseen edes kerran viikossa, kun rakentelin vedettävän lanan, jolla saa koukattua aidan alta hiekat takaisin uralle ja sillä pääsee näppärästi syvälle kulmiinkin", mies hehkutti pussaillen ruunan turpaa. "No tottakai saat lainata sitä ja käydä maastossakin. Sille tekisi oikeasti tosi hyvää jos saisi useamman tunnin liikuntaa päivässä. Nyt kun tule syysloma niin turisteja tulee paljon ja saati kun alkaa talven sesonkin, niin en tiedä kuinka ehdin", vastasin hymyillen ja ojensin Helgelle messuilta ostamani suitset. Mies mittaili niitä ja kokeili ruunan päähän. Nehän istuivat kuin valettu ruunan isoon päähän. Nyökkäsin tyytyväisenä ja poistuin hetkeksi autolla. Nappasin autosta läpinäkyvään lahjamuoviin käärityn löylysetin, jonka Igor ja minä olemme valmistaneet yhteistyönä. "Kiitos kun hoidit ruunaa", sanoin ojentaessani lahjan Helgelle. Mies liikuttui ja totesi että nyt kelpaa löylytellä ja harmitteli ettei tallilla ole saunaa, johon hevonenkin mahtuisi.
No suuntasin takaisin kotiin ja aloitin työt verstaalla. Turisteja kävi tasaisesti myymälässä ja Aatos pärjäsi suurimman osan ajasta yksin. Kävin ottamassa vain tursitibussit vastaan ja kertomassa yrityksestä sekä vuoden suunnittelija palkinnostani. En tiedä tuntuiko se vain vai myytiinkö me tänään super paljon ja isoja summia. Lisäksi sain muutamia kunnon tilauksiakin puutyön puolelle ja Igorin rautatyöt menivät myös kuumille kiville. Irvistelin Eemelille ja totesin että sen on jatkossa lähdettävä myös mukaan ja otetaan isompi osasto messuilta haltuun.
Iltapäivä menikikin nettikaupan suunnittelussa ja sopimusasioissa nettikaupan pyörittäjän kanssa, joka tulee alkuun sesonki työntekijäksi meille ja yhdessä Aatoksen kanssa harjoittelevat nettikaupan toimintatapoja. Jos nettikauppa alkaa pyöriä, niin pystymme palkkaamaan Aatoksen vakkarityöntekijäski.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Oct 9, 2018 17:25:49 GMT
Kävelykuurilla Joskus on vain ihan pakko myöntää itselleen ettei paikat kestä kovaa menoa. Satutin aamulla selkäni siirtäessäni isoa laatikkoa, joka olikin yllättävän painava. Ajattelin ettei tee hyvää täristellä kärryissä eikä se varmasti myöskään tykkää hyvää kovasta vauhdista, joten päätin lähteä ilman satulaa maastoon kävelemään. Kuitenkin ensin oli selvittävä tallille ja onneksi Igor suostui lainaamaan autoaan, sillä on siinä kyllä paljon mukavammat penkit kuin meidän pakussa. Eemeli on kyllä taipumassa siihen että meillekin ostettaisiin normi auto tai ostetaan Igorin volvo ja Igorille firmanauto käyttöön eli hankittaisiin myös toinen paku, niin kuljetukset olisivat helpommat.
"Moikka, kylläpäs täällä on tunnelma katossa", tervehdin tallituvan ovelta suorastaan villin hilpeää joukkoa. Kylie oli puolimakaavassa asennossa sohvalla ja näpersi puhelintaan, Konsta varoi puhtaita housujaan ja hörppi kahvia sohvan toisessa päässä. Fille piirteli pöydällä jotain oletettavasti Donnan vihkoon, Ruuben selaili tabletilla hevostarvikeliikkeen sivuja ja vertailivat tuotteita yhdessä Tobiaksen kanssa (jännä luulin että vain meillä naisilla on varusteongelmia nimen omaan materiaalin ja värin sointuvuuksien puolesta), Heidi näpytteli tietokonetta toimiston puolella ja Helge teki inventaariota lääkevarastoon. Lisäksi paikalla oli pari kasvoa, joita en tunnistanut. "Katohan, ootko säkin tullut vanhaksi kun noin ketterästi liikut", Konsta sivalsi. "Otin mittaa puulatikosta ja laatikko voitti, kiitos kysymästä", vastasin irvistäen miehelle. Helge nosti katseensa ja selkeästi toiveikas ilme kohosi miehen kasvoille. "Voi olla että huomenna tarvin Helge sun apua, mutta tänään yritän itse käydä vaan kävelemässä sen kanssa. Haluaako joku lähteä löntystelemään vaikka järven suuntaan", tiedustelin vapaaehtoisia. "Jos vaan kävellään niin voin lähteä Murun kanssa", Ruuben ilmoitti ja ojensi tabletin Tobiakselle. "Mä oon jo liikuttanut Yehudan harmi oltais muuten lähetty kyllä mukaan", Kylie ilmaisi lopen uupuneen sohvalta.
Lähdimme Ruubenin kanssa hakemaan hevosia sisälle. Ruuben otti matkalla Murun tarhasta ja minä menin laumatarhalle viheltäen Tontun merkki vihellyksen. Ruuna tuli oikein hölkällä luokseni. "Rauhassa poika, tänään mennään toooosi hitaasti", sanoin silittäessä sen otsaa tuuhean tukan alta.
Harjasin ruunan rauhallisesti ja kavioita puhdistaessa purin hammasta yhteen. Tietenkin sinä päivänä kun olen loukannut selkäni on kaviossa valtava kivi, joka pitää vääntää irti. Ruuben onneksi auttoi, koska voimani eivät riittäneet, Tonttu puolestaan teki osansa pitäen itse jalkaansa ylhäällä. Yhteistyöllä kivi oli poissa, kenkä hyvin kiinni ja kavio vaikutti ehjältä eikä ruunalle tullut kipureagtiota kun painoin paisepihdeillä.
Suitsen päähän, jonka jälkeen letitin otsahajan osittain, jottei se mene ruunan silmiin. Kypärä päähän, hanskat käteen ja takki niskaan, näin olimme molemmat valmiit seuraavaan haasteeseen kuinka päästä ruunan selkään ilman suurempia ponnisteluja. Onneksi tallin seinustalla on vielä A-tikkaat rakennusmiesten jäljiltä, joten niiden päältä pääsin kiipeämään selkään. Tonttu selkeästi aisti etten ole ihan kuosissa ja seisoi hiiren hiljaa, kunnes olin ryhdistäytynyt ja annoin sille luvan liikkua.
Maastoilu oli ihanaa, kun hiekkatiet ovat pehmenneet syyssateista, keltaiset ja punaiset lehdet koristavat puita ja polun reunoja. Kävelimme tosiaan rannalle asti ja annoimme hevosten kävellä rantavedessä. Muru käyttäytyi hyvin vaikka onkin ori ja toinen ruuna. Toisaalta Tonttu on niin super välinpitämätön tarpeen tullen, ettei sen tarvitse osallistu kenenkään öykkäröintiin vaan luottaa kokoonsa. "Jos teillä on vielä pitkäänkin maastakäsin työskentelyä, niin voisitte joskus tulla meidän perähevosiksi kun ajan Tontulla tai kun Helge ajaa. Samalla pääsisit groomiksi, jolloin vaunut pysyvät paremmin tasapainossa", ehdotin Ruubenille, joka lupasi ainankin harkita ja joskus tulla mukaan niin että Muru näkee vaunut ja katsoa mitä mieltä ori on moisesta ajatuksesta.
Loppumatkan rupattelimme niitä näitä ja kävelimme vapain ohjin takaisin tallille, yhden kerran kun metsätiellä tulikin tukkiauto vastaan, niin jouduimme ottamaan ohjat tuntumalle ja Tonttu ohitti rohkeampana tukkirekan ensimmäisenä. Kyllä oli viisas kuski kun pysäytti ja antoi meidän mennä ohitse. Tonttu ei välittänyt rekan paineilman päästelyistä, mutta Muru ei niin arvostanut sitä. Kuitenkin turvautui ruunan valtavaan takapuoleen.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Oct 16, 2018 18:42:48 GMT
"Hyvää päivää, mikä täällä on boogi", kajautin tallitoimiston ovelta. Tavallisesti niin rauhallinen ja seesteinen tallitupa oli täynnä vilinää ja vilskettä. Osa on jo syyslomalla, ja osa on vissiin jonkinlaisella taksvärkkipäivällä, koska tallilla oli paljon nuoria jo kahden aikaan. "Hei, hommiin sieltä", Kylien ilme kirkastui hänen puukottaessaan kurpitsaa. Istuin Kylien viereen pitkälle penkille ja nopeasti nainen pyöräytti eteeni myös kurpitsan. Kaiversimme kurpitsoja ja vaihdoimme kuulumisia. Keskusteluun asuista liittyi myös Fille, jolla oli hevos ongelma. "No mutta jos et voi tulla Donnalla niin lainaa multa Tonttua tai Magnusta. En onnistu kuitenkaan ratsastamaan molemmilla yhtä aikaan, vaikka se voisikin olla näyttävää", naurahdin saatuani päähäni huvittavan kuvan. Päädyimme siihen että Fille lainaa minulta Tonttua, joten lähdimme katsomaan ruunaa ja näytin sen varusteet. Yhteisen hoitohetken jälkeen lähdimme kentälle, jossa ensin ratsastin minä ja sen jälkeen Fille nousi Tontun kyytiin. Varmasti Helge on nyt pettynyt, mutta miehestä ei ole kuulunut mitään, joten annan ruunana Fillelle hyvillä mielin. Varsinkin, kun ruuna tuntui tyytyväiseltä ja ratsastus oli leppoisa suoritus.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Oct 29, 2018 9:40:40 GMT
Rakkatta ilmassa Tonttu on ollut hyvin innokas viimeviikot, sillä sen lauma on kasvanut kahdella ponitammalla. Ehkä eniten meitä Helgen kanssa huvitti kun yhdistimme ponit Tontun metsätarhaan, kun se näki pikkuisen Pampulan se hyppäsi 180 astetta ympäri pörähti ja jäi tuijottamaan järkyttyneenä tai rakastuneena pientä pallomaista ponia. Cudnyyn se olikin tutustunut jo karsinan kaltereiden läpi.
Pampula otti muutaman riehakkaan pukin kohti järkyttynyttä ruunaa, joka sitten esitti itsekin hienoa korkeaa ravia häntäpystyssä. Helgen ja minun suut loksahtivat auki, eihän noin raskas hevonen voi tarhassa noin ravata. "Miksei se ravaa noin kun sillä ajetaan tai ratsastetaan", totesin pettyneenä muistellen eilistä koulutuntia, jossa sain tuupata ruunaa ihan olan takaa että se edes vähän pidensi askeltaan.
Kun kaksi kohtasivat toisensa oli Cudny jo ennättänyt haistelemaan Tontun kanssa ja vinkui ja mekasti. Hetken pelkäsimme että Pampula jää jalkoihin ja Helge oli jo heilauttamassa juoksutusraippaa, mutta kaikkien yllätykseksi Tonttu tunkikin itsensä Pampulan ja Cudnyn välin, niin etteivät ponit pääseet ottamaan yhteen. Tilanne rauhoittui ja taas muuttui räjähdysalttiiksi. Poneilla oli selkeästi virtaa ja ne ottivat yhteislähtöjä, joihin Tonttu osallistui myös kohteliaasti, mutta selkeästi varoen pienempiä. Ja aina kun Cudny ja Pampula ottivat mittaa toisistaan kummasta tulee johtaja tamma, niin Tonttu asteli tyynen rauhallisesti tammojen väliin ja kerran jopa Cudnylle luimisti ja kohotti takajalkaa.
Nauroimme Helgen kanssa että Tonttu on valinnut tyttöystäväkseen Pampulan on siinäkin varsinainen pari. Veimme tarhan puolelle ruokinta-auleelle kuivaheinä paalin ja jaoimme lähekkäin pieniin kasoihin. Ponit söivät kiltisti samasta kasasta, eikä Tonttu ajanut niitä pois vaikka tulivat myös hänen kasalleen, joten vaikuttaa siltä että kaikki ovat tyytyväisiä metsätarhassa. Helge lupasi kertoa ponien omistajille kuinka tarhaan totuttaminen oli sujunut.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Nov 5, 2018 9:42:59 GMT
Syksyisiä värejä.Tänään otimme pari kuvaa ystävien kanssa ja harjoittelin Tontun kanssa kouluosuutta niityllä. Jaksoimme raahata kouluaidat tai ainakin puolet niitylle. Oikeastaan raskaimman osuuden teki Igor ja Eemeli, mutta minä laitoin yhdessä Tuulian kanssa Tontun valmiiksi. Tarhassa Tuulia ottikin jo ensimmäisen kuvan Tontusta upeissa syksyisissä väreissä tai varmaankin tuhat kuvaa jo syksyisessä maisemassa, mutta minä sain lopuksi niistä vain pari otosta käyttöön Tontun sivuille. Itse ajo osuus meni oikein sujuvasti ja sainkin Tontun kulkemaan mallikkaasti. Harjoittelemme vaativia kouluosuuksia varten. Tonttu kulki yllättävän lennokkaasti koko ajan. Myös uudet kiesit toimivat oikein hyvin ja uusi ajoasu on myös sopivan istuva eikä kiristä turhaan.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Nov 18, 2018 13:13:10 GMT
Saariselän retki Tontun ympärillä on tapahtunut vaikka mitä. Ei olla kilpailtu, mutta rinnekaudet ovat alkaneet ja turisteja riittää. Tonttu on ollut meillä kotona maskottina ja ajeluttanut turisteja avajaistapahtumissa ensimmäistä kertaa tekolumella rekeä vetäen. Olin hieman skeptinen kun kysyttiin rekiajelutusta, mutta kun kuulin että sitä varten rakennetaan oma lenkki, joka on vielä aidattu, ettei sinne eksy muita. Toisaalta kun näin että myös poroja on samassa ympyrässä silloinkin mietin mihin olen ruvennut, mutta Tonttu käyttäytyi niin hienosti eikä välittänyt poroista. Tapahtuman järjestäjät olivat jo maksaneet, mutta molemmille niin poroille, kuin Tonttu-hepalle oli laitettu omat jäkälä- ja porkkanarahasto. Kaikkiaan yhteensä Tonttu oli nyt tienannut jo rahaa sen verran että voisin ostaa sen omaksi, kuten Sissi oli yrittänyt jo useamman kerran. Kuitenkaan vielä en ollut allekirjoittanut papereita ruunasta, täytyy vielä jutella Eemelin kanssa ja miettiä taloudellisesti onko se kannattavaa tai edes järkevää.
Jälleen on varhainen sunnuntaiaamu ja valmistauduin lähtemään Saariselälle ajeluttamaan turisteja. Eemeli oli kauden alkuun ajanut Sissiltä lainaan yhden hevosrekoistaan, johon sain kätevästi niin reen, kuin hevosen ilman erillisiä peräkärryjä ja muita. Reki nousi kätevästi autoon vinssin ja lisäpyörien avulla. Eemeli oli auttamassa meidät liikkeelle ja Kylie oli lupautunut lähteä mukaan, mutta oli pyytänyt aamuun armoa ja hyppää kyytiin vasta kuin on ihan pakko. Eemeli lastasi rekeen nyt ruunan valjaat ja pari heinäsäkkiä. Itse kiinnitin pari välikköä reestä eteenpäin, suoraan taka-akselin päälle ison heinäverkon, jossa on Tontun aamuheinät. Aamukaurojaan se jo mussuttaa pienen heinäsiivun kera. Tarkastin että autossa on ruunalle vesiämpärit ja melassia, joita on säilytetty autossa jo kuukauden verran ensimmäisestä tapahtumasta alkaen.
Ruunan syödessä harjasin sen kauttaaltaan läpi ja puhdistin kaviot. Suihkutin ruunan häntään ja harjaan runsaasti show shineä sekä harjasin ne suoriksi. Heitin tummansinisen villaloimen ruunan selkään ja pujotin sen päähän nahkariimun. Kun se oli syönyt tarjosin sille vielä lämmin melassi vettä, jonka jälkeen talutin sen jo rekkaan. Sammutin vielä tallista valot, sillä hevosten varsinaiseen ruokintaan on vielä ainakin kaksi tuntia, mutta varmaan kuitenkin lähemmäs kolme. Tonttu kiipesi kuuliaisesti autoon ja kääntyi tottuneesti paikoilleen. rekassa on jo miellyttävän lämmintä, koska webasto oli ollut päällä ja Eemeli lykännyt äskettäin auton käyntiin.
"No niin taidetaan olla valmiita, mutta enään puuttuu Kylie", takaisin Eemelille. "Tuskin puuttuu, sillä joku istuu jo rekassa villavilttiin kääriytyneenä ja Mese kainalossa", Eemeli ilmoitti ja heitti vielä rekeen lampaantaljoja. Hän nosti sivusillan kiinni huikaten ruunalle että tekee kunnolla töitä, niin voi saada jotain kivaa palkaksi. Aloin miettiä mieheni mielenterveyttä ja siitä saatiin mielenkiintoinen keskustelun aihe melkein koko kolmen tunnin matkaan.
Saariselälle päästyämme soitin tapahtuman organisoijalle, joka tuli ottamaan meidät hymyssä suin vastaan. Hän näytti meille paikan, johon parkkeerasin auton. Tonttu oli tyytyväinen, kun Kylie vieritteli sille porkkanoita ruokintapöytää myöden. Kun järjestäjä oli vielä paikalla niin otimme kaikki yhdessä reen alas, näin se on helpointa ja turvallisinta. Tonttu jäi vielä autoon ja me lähdimme aamupalalle uusittuun rinneravintolaan, johon olimme saaneet ruokalippuja.
Ruokailun jälkeen vaihdoimme autossa esiintymisvaatteet eli perinteisiä saamelaisia paksuja villakangas asuja. Asuja olimme haalineet ensimmäisestä tapahtumasta asti. Kylie pukeutui mielellään lämpöisiin vaatteisiin, vaikkei ne nyt ihan hänen tyyliset olekaan, mutta kenties se ettei ole niin tunnistettavissa sopii Kylielle paremmin kuin hyvin. Itse olen myös onnellinen että voin olla vain se höpsö hevosnainen enkä vuoden nuorisuunnittelija ja käsityöläinen, vaikka onhan rekikin minun koristelema. Koko rekeä en osannut itse valmistaa, mutta eräs rekimestari tuli rakentamaan sitä verstaalleni ja sain arvokasta oppia. Olen aloittanut uuden pienemmän reen valmistamisen.
Tapahtumassa toinen seisoi aina portilla ja asettui varuiksi aina Tontun pään eteen siksi aikaa kun kuski nousee pukilta ottamaan uudet asiakkaat kyytiin. Tonttu kuitenkin osoitti jälleen työhevostaitonsa eikä sitä tarvinnut pidellä kun ohjat olivat rentoina reessä vapaana. Lopulta siis molemmat pystyivät auttaa asiakkaita rekeen ja peitellä heidät taljoilla ja vilteillä. Rekiajo oli mieltä rauhoittavaa vaikkei sää mitenkään kovin talvinen vielä ole, mutta luminen reitti ja myöskin puihin tykitetty lumi olivat näyttävä ja taian omainen. Ajelutimme asiakkaita jonkin aikaa pidimme ruoka tauon, kuten aika tauluun oli merkitty. Niin porot kuin Tonttu saivat ruokansa autoilla ja Tonttu sai villaviltin päällensä. Kävimme vuorotellen poromiesten kanssa syömässä ja vahtimassa elukoitamme.
Kylie tutustui lähemmin poroihin, jotka olivat kylläkin hyvin söpöjä, mutta itse kunnioitin niitä sarvia paljon. Meillä lainassa ollut poro on sarveton ja superkiltti, mutta nuo sarvet näyttivät mielestäni pelottavalta. Porot tuntuivat olevan kuitenkin rauhallisia. Kun me saavuimme toisesta muona vuorosta, niin oli poromiehet siirtyneet poroineen Tontun viereen ja porot söivät samasta heinä säkistä Tontun kanssa. "Ne kävi kaikki niin levottomaksi kun näiltä loppui jäkälä. Myös sun itse rauhallisuus meinasi astua aisansa päälle", nuorempi miehistä tokaisi nauraen kun Tonttu söi onnellisesti uusien kavereiden kanssa. "Me otettiin muuten muutama kuva, kun nuo tutustuivat. Ei tietenkään julkaista mitään jos et halua, mutta katto nyt kuinka söpöjä ne olivat", vanhempi mies hymyili, kun nuorempi näytti kamerasta kuvia. Tonttu ja isompi sarvinen poro ensin haistelivat toisiaan ja sen jälkeen rapsuttelivat toisiaan vasten.
Loppupäivä oli yhtä kiireinen, mutta kuitenkin hyvin seesteistä ja mukavaa. Kaikki odottivat hymyssä suin vuoroaan ja joidenkin porukoiden kanssa tehtiin useamman kierroksen lenkki. Jotkut halusivat vauhdikkaamman reissun ja jotkut vain hölkkävauhtia, sekä ne lenkit missä oli kaikkein pienimpiä lapsia niin vain käveltiin, ettei kenenkään niskat retkahtaisi.
Päivän päätteeksi ruuna sai vielä niin monta lämmintä melassiämpäriä, kuin vain ikinä halusi. Paluu matkalla juttelin ruunan ostoaikeista Kylien kanssa ja sovimme että jos ikinä sen ostan ja tarvitsen joskus liikutus apua, niin Kylie voisi auttaa ja samoin lupasin hoitaa Yehudaa, mikäli nainen matkustaisi tai olisi muuten liian kiireinen. Kuitenkin vielä on mietittävä. Kotona Tonttu pääsi suoraan tarhaan loppu illaksi ja me lähdimme auton siivouksen jälkeen hakemaan Yehudaa ja Magnusta, jotka vielä kaipasivat liikuntaa.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Dec 18, 2018 12:20:47 GMT
Pakkasukkon päivä
Vaikka Joulukiireet ovat pahimmillaan, niin meillä on alkanut ihananasti jo rauhoittumaan. Veljeni vaimoineen ovat asettuneet vierashuoneeseemme ja Eemelin vanhemmat ja sisaren perhe vierasmökkiin. Eemelin äiti ja sisko vastaavat suurtaloudeksi muuttuneen kotimme ruokinnasta ja joulusiivouksesta. Eemeli ja siskonsa mies Sven ovat yhdessä Igorin kanssa hakeneet joulukuusen myös meille sisälle ja kiireapulaiset pärjäävät jo normiaikoina keskenään myymälässä ja verstaalla. Desaing koruja ovat oppineet hienosti kokoamaan oikeasti kaikki työntekijämme ja pari jopa osaavat porata reiät tarkasti puisiin helmiin. Minä ja Sissi (veljeni Joukon vaimo) olemme käyneet ahkerasti tallilla ja pitäneet maskottiporon tyytyväisenä. Nytkin lähdimme koirien kanssa lenkille ja suuntasimme tallille.
Cudny ei ehkä ole parhaiten asettunut Tontun seuraan, mutta se on oppinut väistämään hyvin jo pelkkää ärtynyttä katsetta jota ruuna silloin tällöin luo villikon suuntaan. Tosin Helge oli yhyttänyt parivaljakon villistä riehumisestä ja pukittelusta eilen illalla ennen sisään hakua ja joutunut ottamaan parivaljakon aikaisemmin talliin hakien ensin Cudnyn ja vasta yksin Tontun, vaikka normaalisti ponin pystyi taluttamaan rinnalla ja Tonttu raahautuu perässä pitkällä narulla omaan tahtiin. Nyt kuulemma Helge oli joutunut pyöräyttämään pitkän narun ruunan turvalle kun se meinasi rynniä talliin. Kuitenkin aamulla meno oli ollut jo erilaista.
Saavutettuamme tallin totesimme ruunan olevan yksin tarhassa. Sissi haki sen sisälle ja aloitti harjauksen tuotuani hänelle harjat. Vein koirat Tontun siivottuun karsinaan ja jätin nukkumaan, vanhuksen käärin Tontun toppaloimeen, joka oli jo varmuuden vuoksi ripustettu karsinan oveen. Vaihdettuani vaatteet suuntasin hoitopaikalle, jossa olikin jo pintelöity ruuna valmiina töihin lähtöön. Tiedän että Sissi on pitkän linjan hevosihminen, mutta tuo oli jo luonnotonta vauhtia, mitä nainen piti. Yllätyin ainoastaan satulavalinnasta, nimittäin Sissi oli kiinnittänyt Tontun leveään selkään siron naistensatulan ja ojensi minulle ratsastuskepin. "Pölyn määrästä päätelleen et ole vielä kokeillut tätä. Sun täytyy kokeilla, Tonttu on supertaitava ja se on hauskaakin", nainen vakuutteli katsellessani hentoa satulaa.
No suuntasimme maneesiin ja kappas siellä tosiaan olikin jo alkukäyntejä tikittävä kirjavaponi. Heidän on täytynyt lähteä juuri ennen meidän saapumista, koska vaikutti siltä ettei vielä oltu hirveästi työnmakuun päästy. Tervehdin Iitua ja esittäydyin. Tytön nimen tiesin tietty Helgen ja Heidin puheista ja onhan minulla silmätkin päässä, sillä se lukee Cudnyn karsinataulussa.
Selkään nousu oli aavistuksen haastavaa ja kankeaa vaikka Sissi opastikin ja vieläpä näytti ennen kuin yritin itse. En ole koskaan istunut naistensatulassa, joten se tuntui oudolle. Samalla kun me ahersimme toisessa päässä työskentelivät ponipari toisen päädyn ympyrällä. Katolta taisi pudota lunta kun kuului vinkaisu ja pieni kiljahdus heti siihen perään. Tonttukin loikkasi kun näki pienen ponin rynnivän kohti ja onneksi Sissi ehti hypätä alta pois ennen Tontun laskeutumista täsmälleen siihen missä nainen oli seissyt. Sissi huusi jo opettajan tavoin ohjeita ja huomasin kaikkien olevan vielä hengissä. Komea laukka ponilla on, korkea ja ilmava vaikkakin se selkeästi juoksee läpi apujen. Ralli päättyi vasta kun lähdin liikkeelle ja ravasin hetken saaden ponin ahdistettua seinään ja pitkän sivun jälkeen kulma hidasti meidät luonnollisesti. Selvisi että Iitun ohja oli mennyt poikki rytäkässä ja sen vuoksi tyttö ei saanut poniaan hillittyä, kun ei uskaltanut kääntää yhdellä ohjalla pelkäsi ponin kaatuvan.
Sissi nappasi ponista kiinni ja Iitu loikkasi alas. "Mulla ei ole varaohjia vielä, kun se katkoo niitä harvasen päivä. Tai siis noi oli varaohjat", tyttö sanoi huolestuneena. "Hae varustehuoneesta Tontun kaapista ovessa roikkuu käyttämättömät notkeat lyhyet kumiohjat jotka on menossa Magnukselle estesuitsiin. Saat lainata niitä", totesin hymyillen ja sanoin kuvaamattoman onnellisena että onnettomuudet vältettiin.
Kun Sissi odotteli Cudnyn kanssa jota nainen silmäili kiinnostuneena ja vilpittömän iloisena, minä ehdin totuttautua satulaan paremmin. Jos ei varaohjia olisi muualta satu, niin olisin luopunut kangista, mutta se oli tarpeetonta. "Sullahan on vilkas ja iloinen poni. Tulee ihan mieleen ensimmäiset ponit jota meille hankittiin Pöllökumpuun", Sissi sanoi Iitun palatessa. Tyttö nyökkäsi hymyillen ja hieman hämmentyneenä, kunnes Sissi esittäytyi. Iitu oli kuulemma nähnyt joskus Sissin radalla ja kehuikin naisen ykköstykki Sergeitä komeaksi unelmien oriksi, johon molemmat naurahdettiin että vaikkei se ole edes tallin paras on se meidän molempien ehdoton suosikki ja lellikki.
Kaikki oli jälleen ratsailla ja Iitu totesi ponin olevan huomattavasti rauhallisempi kun Tonttu on läsnä. Varmaan siihen auttaa ihan ylipäätään seura vieraassa paikassa, mutta varmasti myös se että kaksikko jo tietää toisensa tarhasta. Kuitenkin meidän laukatessa Iitu pysytteli keskellä ja pyöri tarvittaessa niin että Cudny näki missä Tonttu meni vaikkakin sen varmasti kuuli komeasta kuminasta. Sissi piti tunnin tapaista, sillä se tulee naiselta luonnostaan ja minun piti toppuutella että pitää antaa Tontun levätäkin, sillä illalla on taas turistien ajelutusta. Kutsuin Iitunkin meille illalla, kun pidetään Joulukylässä Pakkasukon ilta. Meillä on poroja, koiria ja hevonen ajeluttamassa kyläläisiä ja turisteja. Lettuja paistetaan, avotulella valmistetaan porsasta ja saunatkin ovat lämpimät. Joulupukkikin tulee kyläilemään. Paikalliset saapuvat poroilla tai moottorikelkoilla ja osa on lupautunut ajeluttamaan halukkaita turisteja kelkoilla lyhyitä lenkkejä.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Jan 22, 2019 17:38:20 GMT
Kaikkea on tapahtunut ja unelmista on tullut totta!
Längelmäki on ajanut toimintaansa alas tai toiminta on romahtanut, kenties oppilaat ovat pelästyneet virkeitä hevosia tai turistit eivät tuoneet riittävästi lisää tallin tiukkaan rahatilanteeseen. Heidi ei paljoa ole puhunut tai pukahtanut rahahuolistaan, muutakuin että katsotaan kuinka tässä käy. Hän oli harmissaan kun oli joutunut samaisena päivänä antamaan jurolle tallimestarilleen potkut vain ja ainoastaan rahatilanteen vuoksi.
Löysinkin miehen Topin karsinalta, jossa se taputteli raajarikkoaan ja mutisi tälle että kyllä me jotenkin selvitään. "Hei, kaikki ok kuulin Heidiltä et se joutu antaa sulle kenkää", tokaisin mahdollisimman rauhallisesti. Kenties muille mies ei olisi vastannutkaan, mutta jotenkin olemme lähestyneet tuon partasuun kanssa ja hänestä on tullut minulle ehkei kuin oma isä niin kenties setä? "En tiedä miten elätän Topin ei se voi töitäkään tehdä. En taida saada itsekään mitään hommia kun mitä minä nyt osaan kun ei asiakaspalvelu ole mun juttu. Kai mä muutan tallin vintille, niin säästän ainankin oman kämpän kuluilta", mies mumisi hevosensa harjaan. Se oli ehdottomasti pisin puheenvuoro mitä olen ikinä kuullut mieheltä. "Höpsis sä mihinkään vintille muuta. Jos tulee oikeasti tiukkaa niin meillä on saunamökin päässä kiva pikku yksiö, tokikin ulkovessalla, mut suht lämpimällä komposti huussilla. Muutat sitten sinne jos on vaikeaa. Ja kenties siihen työ juttuunkin olisi jotain ratkaisua. Sähän osaat korjata ja tehä kone hommia? Meillä riittää puuhaa halonhakkuusta, pihojen aurauksen kautta pieniin korjaustöihin. Vaikka olenkin puu seppä en ole niinkää taitava asentamaan kohteitani", totesin nauraen jonka jälkeen tapahtui jotain mitä kukaan ei usko, ellei Heidi olisi nähnyt Helge kääntyi ja halasi minua sanoen kiitos.
Lupasin kysäistä naapurin isännältä jolla on parikin isoa traktoria että tarviiko apua aurauksiin. Miehen pojat ovat auttaneet, mutta eivät he voi yöllä töihin lähteä. Kenties sieltä löytyy siis lisähommaa. Kaikkien tunnelma muuttui kerta heitolla vaikkei minulla ratkaisua ollutkaan tallin talouden suhteen. Menimme kuitenkin kaikki juhlistamaan tätä kaakaolle toimistoon. Kylie, Konsta ja Simona istuivatkin jo lämpimien kuppien edessä ja iso höyryävä kattilallinen maitokaakaota naaman edessä. "Tiesin että kyllä Titta haistaa kaakaon vaikka olisikin tunturin toisella puolella nenä umpijäässä maastoilemassa", Kylie naurahti. Heidi kertoi heillekin hankalasta tilanteesta. Jopa ehdotettiin vuokran nostamista muutamalla kympillä ja keräyksen perustamisesta. Myös erilaisia tapahtumia suunniteltiin. Suureksi huoleksi tuli mm metsäaitauksen kunnostus ensi keväänä. Sen osa aitatolpista on niin lahoja että niitä on korjailtu autonvanteiden avulla. "Tuota tehän tiedätte että Tonttu teki aika ahkerasta marras- ja joulukuussa töitä turistien ajelutuksesta ja edelleen satunnaisesti. se tienasi sillä aika hyvin ihan oman tallivuokransa, mutta myöskin oman hintansa. Tonttu on nimittäin virallisesti nyt minun omani. Siitä jäi vielä ylimääräistä, jolla meinasin ostaa näyttävät vaunut ruunalle, mutta voisin ostaa edullisemmat ja korjata ne itse kenties Helge auttaisi? Niin sitten siitä jäisi metsä aitauksen korjaukseen rahat, voitaisiin vaikka pää aita laittaa muovielementistä, joka ei sitten lahoisi", ehdotin.
Selailimme hetken erilaisia aitoja läpi, mitä olin katsellut kun harkitsin Tontulle ensi kautta varten omaa aitausta kotiin ja porolle samanlainen viereen. Konstalta tuli hyvieä ehdotuksia rahavarantojen parantamiseen, mutta mitään ei vielä lyöty lukkoon, niin kuin sarjakuvissa tehdään aina liian nopeita ratkaisuja. Sovimme että lähdemme kaikki yhdessä juhlistamaan Tontun omistajuuden muutosta maastoon. Itse ainankin aijon mennä ilman satulaa nenä jäässä vaeltelemaan leutoon -9 asteen aurinkoiseen tyyneen talivsäähän.
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Feb 11, 2019 11:47:08 GMT
Voi paska, vesivahinko!
Ou nou aamulla tuli se pahin mahdollinen soitto. Heidi soitti tallilta, että uudentallin varustehuoneesta on mennyt yönaikana putki poikki ja lattiat tulvii. Se on vuotanut ainankin minun kaappiin, koska sieltä valuu vettä vauhdilla. Kerroin Heidille missä pidän vara-avainta ja aloin repiä työvaatteita pois. "Eemeli, mä lähden tallille siellä on vesivahinko ja suurin vahinko on varmaan Tontun kaapissa Heidi soitti juuri, en tiedä kauanko menee, mutta soita Igor ja Aatos auttamaan jos tarvit Aatos tulee 12 aikaan ja klo 13 tulee yksi bussi", huikkasin savipajan puolelle.
Hyppäsin autoon ja karautin mersulla vauhdikkaasti tallille. Samaan aikaan Helge ja joku hänen tuttava remontti mies jo repivät kattoa auki nähdäkseen vuoto kohdan. Tietysti tallista oli jo vesikatkaistu. Heidi raahasi Tontun loimia ja muita varusteita kuivatushuoneeseen. Näyttää siltä että osa varusteista menee vaihtoon. Kattomateriaalia oli valunut eristeiden muodossa loimiin ja ne oli sotkussa, mutta Heidi vei jo pari villaloimea pesuun. "Kaikki on kuvattu ja koetetaan saada niitä kuivumaan. Oon ollut jo yhteydessä rakentajaan ja hän on matkalla katsomaan vahinkoja. Epäili asennusvirhettä tai tuotevirhettä, joten sitä kautta saadaan varmaan vakuutukseen", Heidi sanoi huolestuneen oloisena. Tähän taloudelliseen tilaan ei oli missään nimessä toivonut tallille tälläistä vahinkoa. "Hei ei hätää mulla on kyllä omatkin vakuutukset Tontulle sekä varusteille", joten se ei ole suurin huolenaihe.
Autoin levittämään loimet ja suojat kuivumaan, rasvasin satulaa ja toivoin ettei se menisi pilalle. Lampaankarvasatula oli kastunut pahasti, mutta eniten huoletti barokkisatula riittävän leveää sellaista on vaikea löytää toista. Soitin Kylielle, kun Heidi alkoi soittaa muita omistajia läpi. Kyliekin saapui kartoittamaan kaappinsa tilannetta.
Kun vahingot oli kartoitettu siirryimme kaakaolle ja rakennuttajan edustaja tuli ilmoittamaan että näyttäisi olevan tuotevika ja on yhteydessä valmistajaan. Putki on syönyt itseensä reijän, eli sielä on joku virheellinen liitoskohta. Eli hyvässä lykyssä ei tarvitse kuin satulahuoneen katto avata ja tarkistaa putket. Toistaisesti vedet ovat katkaistu, mutta rakentaja lupaili että vedet saadaan iltapäivään mennessä taikaisin, jos ei enempää kuin yksi putki tarvitse vaihtaa. Katsotaan kuinka tilanne etenee.
|
|
|
Post by emilia on Feb 28, 2019 12:01:50 GMT
Emilia & Tonttu 28.2.2019
Muutama päivä aikaisemmin...
Istuin bussissa köröttelemässä kohti Längelmäkeä. Titta oli pyytänyt minua huolehtimaan Tontusta, kun hän ja Kylie olivat lähteneet katsomaan Kylien entistä hevosta Yehudaa. Olin tietysti ilomielin suostunut, varsinkin, kun toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä 5-vuotiaan pikkuserkun synttäreille. Titta oli lähettänyt minulle listan tehtävistä, jota selasin kurkkien välillä ikkunasta. Vähän ennen pysäkkiä painoin stop nappia ja aloin keräämään tavaroitani. Huikkasin kiitokset kuskille ja hyppäsin ulos bussista. Minut otti vastaan suhteellisen lämmin aamupäivä ja lähdin tarpomaan kohti talleja. Siitä olikin jo jonkin aikaa, kun viimeksi kävelin tätä tietä. Heidi oli pienentänyt tallia huomattavasti ja siinä samalla oli Tillykin lähtenyt uuteen kotiin.
Katselin tarhoja, joissa suurin osa ratsuista nautti auringosta. Tonttukin oli niiden joukossa. Avasin puhelimeni lukituksen ja tarkistin vielä mikä oli ensimmäinen tehtäväni. Tehtävä oli tietenkin karsinanpuhdistus ja vesisangon täyttö. Niinpä hain kottikärryt rakennuksen nurkalta ja samalla löysin talikonkin. Onneksi Tontun karsinassa oli puru kuivike, inhosin olkikarsinoiden puhdistamista. Karsinan puhdistamiseen meni yllättävän vähän aikaa, koska Tonttu oli tehnyt jätöksensä yhteen nurkkaan. Tarkistin vesisangon tilanteen, joka oli ihan täysi. Katsoin siis seuraavan tehtävän, joka oli hakea Tonttu sisälle, ruokkia ja vielä harjata se. Nappasin ruunan karsinanovesta riimunnarun ja lähdin hakemaan Tonttua sisälle. Tonttu odottelikin jo portilla ruokaansa ja sain sen helposti kiinni. Tonttu haistoi kättäni varovasti ja minä silittelin ruunan lihaksikasta kaulaa.
Kuuntelin silmät kiinni, kun Tonttu rouskutti rehujaansa. Titta oli varoittanut, että Tonttu saattoi välillä rynniä taluttaessa, mutta tänään ruuna oli ollut aika kiltti muutamaa tanssiaskelta huomioimatta. Sillä aikaa, kun Tonttu söi ruokansa loppuun minä hain sen harjat. Epäilemättä pohjoisruotsinhevosesta lähti tähän aikaan vuodesta hirveästi karvaa, joten etsin pakista sopivia harjoja. Tällä aikaa Tonttu oli saanut jo syötyä ja minä livahdin ruunan karsinaan harjan kanssa. Annoin ruunan ensiksi haistella harjaa ja aloin sitten tarmokkain vedoin jynssäämään. Kuten olin aavistellut, Tontusta lähti älyttömästi karvoja ja sain harjata ruuna puolitoistatuntia eikä sekään riittänyt. Lopetin vasta, kun käteni huusivat apua ja takkini oli ihan karvoissa. Huokaisten yritin tuloksetta puhdistautua ja jouduin tyyntymään kohtalooni. Talutin vielä Tontun takaisin tarhaan ja lähdin itse bussille päin.
Takaisin tähän päivään...
Puhelimeni piippasi pöydän reunalla ja nostin katseeni fysiikankirjoista. Kurotin ottamaan kapulan käteeni ja huomasin, että viesti oli Titalta. “Kiitos Emilia, kun hoidit Tonttua! Mietiskelin tässä, että löytyisikö sulta aikaa ja kiinnostusta alkaa hoitamaan Tonttua ihan vakituisesti? Tarvitsisin apua herran hoidossa ja ehkä liikutuksessakin.” Hymyillen näppäilin Titalle myöntävän vastauksen, oli ihanaa päästä jatkamaan Längelmäessä käyntiä!
|
|