8.9.-18 Ensimmäinen päiväAsfaltoitu tie oli vaihtunut pienemmäksi hiekkatieksi käännyttyäni kohti Längelmäen ratsastuskoulua. Olin soitellut Heidin kanssa lähipäivinä muutamaankin otteeseen. Halusin sopia ensimmäisen päiväni siten, että Heidi olisi paikalla ja pystyisi paikkoja hieman esittelemään minulle. Heidi oli kertonut minulle vähän lisää Vilasta - uudesta hoitohevosestani. Odotin innolla että pääsisin näkemään tamman ensimmäistä kertaa. Vila vaikutti juuri minun tyyppiseltäni hevoselta - herkältä ja tuliselta. Entinen liikutushevoseni Jetta oli samantyyppinen.
Pian päädyin tallin pihaan ja pysäköin autoni parkkipaikalle. Tähyilin autostani hieman ympärilleni ja etsin katseellani Heidiä. Taustapeilistä näin tummahiuksisen naisen kävelevän kohti autoani. Avasin etuoven ja hyppäsin pois kuskin paikalta.
- Moikka. Sä taidatkin olla Hilda, nainen sanoi hymyillen kävellessään kohti minua. Löin autoni oven kiinni ja lähdin kävelemään naista vastaan.
- Kyllä vain, vastasin hymyssä suin. Ilma oli mitä hienoin. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.
- Hienoa. Toinkin äskön Vilan talliin valmiiksi, Heidi sanoi ja ojensi kätensä minulle päästessään kohdalleni. Vastasin kättelyyn hyvällä kädenpuristuksella - niinkuin äitini oli aina opettanut. Heidi näytti minulle pikaisesti hieman tallinpihapiiriä, ennenkuin lähdimme kohti tallirakennusta.
- Vila on tosi kiva tamma, vaikka onkin herkkis. Teillä varmasti alkaa synkkaamaan hyvin, kunhan tutustutte toisiinne, Heidi kertoi samalla kun kävelimme tallinkäytävää pitkin.
- Toivotaan. Ainakin Vila vaikutti tosi kivalta puheittesi perusteella, vastasin Heidille. Talli oli todella siisti. Karsinat olivat kivankokoiset ja hyvin kuivitetun näköiset. Harmillisen usein näki talleja, joiden kuivikkeesta oli säästelty urakalla.
- Tässäpä tämä meidän herkkis on, Heidi sanoi ja pysähtyi erään karsinan ovelle. Kävelin hänen viereensä ja katselin kaltereiden takaa tuijottelevaa rautiaankimoa hevosta.
- Vau! Sehän on melkein kauniimpi kuin kuvissa, sanoin katsellen hevosta lumoutuneena. Heidi avasi karsinan oven ja hetken meitä tuijoteltuaan, Vila käveli lähemmäs. Ojensin käteni Vilan haisteltavaksi. Tamma haisteli kättäni toivekkaan näköisenä, mutta todettuaan ettei herkkuja ollutkaan se siirsi katseensa muualle.
- Mä voisin vielä näyttää sulle mistä satulahuoneet ja muut löytyy, ennenkuin voitte alkaa tekemään lisää tuttavuutta Vilan kanssa, Heidi sanoi. Nyökkäsin päätäni hyväksyvästi ja suljin tamman karsinan oven, ettei se pääsisi livahtamaan muualle.
Heidi esitteli minulle huolellisesti tallin tilat. Hän näytti mistä löytäisin Vilan varusteet. Tallin tilat olivat todella mukavan oloiset. Tämän jälkeen Heidin piti lähteä muualle asioille. Hän muistutti kuitenkin minua siitä, että voin soittaa pienemmästäkin asiasta. Heidin lähdettyä, nappasin Vilan harjalaatikon satulahuoneesta ja lähdin kohti tamman karsinaa. Näin ekana päivänä olisi hyvä tehdä tuttavuutta harjauksen lomassa.
Heidi oli kertonutkin Vilan olevan tosi kiltti hoitaessa - ja sitähän tamma todellakin oli. Tamma nautti rapsutuksista ja harjailusta. Se oli kokoajan touhuissa mukana. Harjailin tamman läpi kokonaan. Samalla tuli selväksi että mahastaan neitokainen oli hyvin herkkä, mutta nautti kunnon rapsutuksista kaulan seudulta. Tuntui, että meillä synkkasi Vilan kanssa alusta lähtien todella hyvin. Kun tamma kiilsi puhtauttaan, nappasin sen riimun karsinan ovesta ja lähdin viemään sitä kohti tarhaa. Heidi oli pyytänyt, että veisin Vilan ulos kun olin saanut sen hoidettua. En halunnut ensimmäisenä päivänä vielä liikuttaa Vilaa mitenkään, vaan mielummin tutustuin tammaan rauhassa maastakäsin.
Vila käveli vierelläni reippaasti, mutta nöyränä. Lara odotteli tarhan portilla innokkaana kaveriansa, mutta väisti kuuliaasti kun avasin tarhan portin viedäkseni Vilan sinne. Taputin Vilaa vielä kiitokseksi ja se katseli minua kauniilla silmillään. Hetken seisoskelin tarhan portin ulkopuolella ja katselin tammoja. Ehkä tästä alkaisi uusi, yhtä kestävä ja hyvä ystävyyssuhde kuin minulla ja Jetalla oli ollut?