Post by Kylie on Dec 19, 2018 15:11:47 GMT
Ai nii joo, sulla on se kissa
Längelmäellä oli käynyt pienehkö hulina viime päivinä ja minä olin yrittänyt pysytellä sivummalla, kuitenkin aina silloin tällöin oli muiden mieliksi tultava johonkin mukaan. Minulle ei porukka juuri tullut juttelemaan, Tittaa lukuun ottamatta, joten en minäkään viitsinyt tungetella. Ulkona satoi nätisti lunta, kun heitin pörröisen satulanpehmusteen Yehudan selkään ja asettelin sitä oikealle kohdalle. Huomenna me lähtisimme matkaan, ori lähtisi. Tänään illalla olisi pakattava oma matkalaukku valmiiksi, jotta voin sen ottaa heti tallille mukaan aamulla. Kiristin satulavyön ja lähdin taluttamaan oria ulos, tänään menisimme maastossa ja ihastelisimme kauniita maisemia yhdessä, todennäköisesti viimeisen kerran. Pidin ohjat kireällä, kun käännyimme metsään menevälle polulle. Titta ja Iitu huiskuttivat minulle laitumilta, joissa molempien hevoset olivat. Heilautin rennosti takaisin ja keskityin sitten Yehudaan. Teimme matkaa ensi alkuun todella hitaasti, annoin orin kävellä sitä vauhtia mitä tahtoi. Hetken päästä katsahdin rannekellooni ja otin ohjat kireälle. Nousin kevyeeseen istuntaan ja nostimme laukan. Yehuda laukkasi nätisti pitkin leveää metsä tietä, joka johti läheiselle pellolle. Aukeama tien päässä läheni jatkuvasti. Kaikki se lumi joka oli orin harjaan ehtinyt tarttua, karisi vauhdissa pois. Hidastin pellonreunaan ja jäimme hetkeksi paikoilleen. Meitä vastapäätä, aivan toisella puolella seisoi suuri hirvi. Tuijotimme hetken toisiamme ja jatkoimme omia teitä.
Käänsin orin kohti tallia, kävelimme hetken ja laukkasimme pihaan asti. Siellä meitä vastassa oli Titta sekä Iitu, joka piteli poniaan Cudnyä. Juttelimme hetken kolmestaan, niitä ihan tavallisia talli juoruja. Hetken hihitettyämme, laskeuduin ratsailta. Puistelin omaa takkiani lumesta ja löysäsin sitten satulavyön. Orista nousi höyryä ja sen ilme oli kirkas ja iloinen. Se hirnahti kuuluvasti Cudnylle ja kun poni hieman luimisti, sai se Yehudalta ilkeän katseen ja etukavion paukautuksen maahan. Me naurahdimme hevosille ja erosimme sitten eri suuntiin. Titta lähti kuitenkin pian perääni ja kerroin kaiken tarvittavan huomisesta lähdöstä ja mitä hän voisi pakkailla mukaan. ”Aura pärjäisi yhden yön yksinkin, täytyy vain varmistaa että sillä oli paljon vettä, ruokaa ja puhdas hiekkalaatikko.” Sanoin Titalle keskustellessamme. ”Niin joo, sullahan on se kissakin!” Titta huusi varustehuoneelta. Istuin pesupaikan jakkaralla, pesemässä orin varusteita edustuskuntoon, etten saisi kuulla isältä siitä, miten tärkeitä puhtaat varusteet ovat. Niinhän ne ovatkin, mutta yhtä hiekanjyvää ei huomaa kukaan, paitsi isä. Harjasin orin vielä kauttaaltaan ja Titta auttoi minua klippaamaan sille vielä siistin loimiklippauksen. Kavioihin öljyä ja sitten vielä hännän ja harjan pesu. Oli kiva että joku jaksoi auttaa, annoin Titalle siis ehdottomasti kivemman ja helpomman homman, eli harjan pesun. Itse kyykistelin ja yritin liottaa häntää pesuämpärissä, pidellen sitä polveni päällä. Kun selkään alkoi sattua, oli hännän oltava valmis. Vielä selvitys suihketta ja perusteellinen harjaus. Sama homma harjan kanssa ja sitten hevonen karsinaan loimen kera. Siinä siistimme vielä tallia ja lähdimme sitten käymään yhdessä minun kyydillä kaupungissa kahvilassa.
Käänsin orin kohti tallia, kävelimme hetken ja laukkasimme pihaan asti. Siellä meitä vastassa oli Titta sekä Iitu, joka piteli poniaan Cudnyä. Juttelimme hetken kolmestaan, niitä ihan tavallisia talli juoruja. Hetken hihitettyämme, laskeuduin ratsailta. Puistelin omaa takkiani lumesta ja löysäsin sitten satulavyön. Orista nousi höyryä ja sen ilme oli kirkas ja iloinen. Se hirnahti kuuluvasti Cudnylle ja kun poni hieman luimisti, sai se Yehudalta ilkeän katseen ja etukavion paukautuksen maahan. Me naurahdimme hevosille ja erosimme sitten eri suuntiin. Titta lähti kuitenkin pian perääni ja kerroin kaiken tarvittavan huomisesta lähdöstä ja mitä hän voisi pakkailla mukaan. ”Aura pärjäisi yhden yön yksinkin, täytyy vain varmistaa että sillä oli paljon vettä, ruokaa ja puhdas hiekkalaatikko.” Sanoin Titalle keskustellessamme. ”Niin joo, sullahan on se kissakin!” Titta huusi varustehuoneelta. Istuin pesupaikan jakkaralla, pesemässä orin varusteita edustuskuntoon, etten saisi kuulla isältä siitä, miten tärkeitä puhtaat varusteet ovat. Niinhän ne ovatkin, mutta yhtä hiekanjyvää ei huomaa kukaan, paitsi isä. Harjasin orin vielä kauttaaltaan ja Titta auttoi minua klippaamaan sille vielä siistin loimiklippauksen. Kavioihin öljyä ja sitten vielä hännän ja harjan pesu. Oli kiva että joku jaksoi auttaa, annoin Titalle siis ehdottomasti kivemman ja helpomman homman, eli harjan pesun. Itse kyykistelin ja yritin liottaa häntää pesuämpärissä, pidellen sitä polveni päällä. Kun selkään alkoi sattua, oli hännän oltava valmis. Vielä selvitys suihketta ja perusteellinen harjaus. Sama homma harjan kanssa ja sitten hevonen karsinaan loimen kera. Siinä siistimme vielä tallia ja lähdimme sitten käymään yhdessä minun kyydillä kaupungissa kahvilassa.