|
Post by Heidi on Aug 10, 2018 20:48:23 GMT
Vielä ei ole liian myöhäistä, nimittäin lähteä pulikoimaan läheiselle järvelle! Pistetääs siis bikinit päälle, otetaan eväät mukaan ja lähdetään uittamaan heppoja ilman satulaa. Mukaan lähtevätHeidi - Kuu Konsta - Aatu ✔ Ellen - Tirppa ✔ Kylie - Yehuda ✔ Emilia - Tilly ✔ Titta - Magnus ✔ Moa - Spectre Mandi - Bella ✔ Pohjatarina"Onko kaikki valmiina?" kysyin steppailevan Kuun selästä, joka pähyili epäluuloisena kaikkia tallipihalla seisoskelevia ratsukoita. "Ollaan me", lähtijät kailottivat yhteistuumin, toisiaan vilkuillen ja päätään nyökytellen. "Ketään ei jäänyt talliin?" varmistin. "Ei.. olin Magnuksen kanssa viimeinen", Titta totesi ruunihallakon ratsunsa selästä. "No sitten menoksi" Iltapäivä oli tuulinen, mutta lämmin. Aurinko pilkisteli puolipilviseltä taivaalta ja tunnelma oli varsin rento, tallilaisten keskustellessa toistensa kanssa. Itse keskityin lähinnä suunnistamiseen ja siihen, että löytäisimme viiden kilometrin päässä sijaitsevalle järvelle. Tietysti lähempänäkin olisi ollut järvi, jos toinenkin, mutta tämä järvi oli kuin luotu meille; rantaa oli kilometri tolkulla ja järvi syveni vähitellen, eli ranta oli todella matalaa pitkälle saakka. Rannalla saisi otettua halutessaan vaikka pienet laukkaspurtitkin, jos hulluttelua kaipasi. Alkumatka mentiin käynnissä, mutta vaihtelun vuoksi otettiin välillä hieman raviakin. Vähitellen metsä alkoi muuttumaan tiheäkasvuiseksi tunturikoivikoksi ja maasto laajaksi tunturiksi. Sitten olimmekin jo perillä. Nopea kuvituskuva Kirkkaan sininen järvi pitkine hiekkarantoineen oli viimein edessämme. Innokasta kikatusta alkoi kuulumaan takaani, joten en halunnut hidastaa menoa, vaan jatkoimme matkaa jonossa rannalle saakka, jolloin ratsukot saivat vaihtaa bikinit ja lähteä uittamaan hevosiaan. Mä seurasin menoa sivusta, sillä Kuu oli sitä mieltä, että järvi syö pieniä hevosia, joten en tahtonut kiusata sitä. Osa hullutteli kera laukan, eikä tippumisiltakaan vältytty, mutta onneksemme hevoset eivät lähteneet huitelemaan omille teilleen, vaan jäivät lähinnä pöllistyneinä katselemaan tapahtunutta. Noin tunnin ja puolen päästä porukka alkoi olemaan jo sen verran väsynyttä, että siiryimme suosiolla hieman syrjempään ja pidimme evästauon. Ratsut sidoimme tunturikoivikoihin ja istuimme niiden juurelle syömään eväitä sekä rupattelemaan niitä ja näitä. Evästauon jälkeen järven ylle vyöryvät tummanharmaat pilvet alkoivat enteilemään sadetta. Siispä päätimme yhteistuumin lähteä takaisin kohti ratsastuskoulua. Kuivina sinne emme kuitenkaan ehtineet, sillä matkan aikana oli alkanut ripottelemaan vettä. Illaksi oli kaiken lisäksi luvattu ukkosta, mutta siltä onneksi vältyimme! KuittaustapaTarina tai kuva, viimeistään 20/08/2018 mennessä
|
|
Titta Pietinen
Uutukainen
Posts: 93
Oma hevonen: Tonttu
Hoitohevonen: Magnus
Estetaso: 110cm
Koulutaso: vB
Ikä: 21
|
Post by Titta Pietinen on Aug 15, 2018 7:00:20 GMT
No niin eli tarina pitikin laitta tänne, joten tässä se on eli Titta ja Magnus kuittaa: 12.08.2018 Uittopäivä
Oi joi, tänään on se päivä tai no siis eilenhän vasta vietin ensimmäisen täysipitkän päivän tallilla Magnuksen ja muiden seurassa. Tutustuin Magnuksen tarhakaverin omistaja Kylieen paremmin kun pidimme beaty päivän Yehudalle. Tiesin että Kylie menee juoksuttamaan villikkonsa jo päivällä, mutta silti oli ihana yllätys että Magnus oli jo karsinassa. Olin nimittäin myöhässä.
"Moikka, kaikki ja anteeksi kun olen hieman myöhässä. Tuli kuitenkin yllättävä työpuhelu ja kun mies ei vielä ole kotiorjana niin täytyi hoitaa se itse. Mutta ihanaa kun olette ottaneet Magnuksen talliin, kiitos paljon", hihkaisin kiiruhtaessa satulahuoneeseen ja sosiaalitiloihin. Repussa olikin jo kaikki tarpeellinen, mutta Heidin toiveesta kiinnitin vielä muovisen hikiviilan reppuuni. Kypärä päähän ja ruunan harjaukseen. Pakkomielteeni ruunan häntää kohtaan ovat kasvaneet päivä päivältä, eli nyt minulla oli mukana vanha hiusharjani ja Kylie lainasi meille vähän shineä. Pika selvittely vaikka kastuessaan menee tietty uudelleen takkuun mutta onpahan muutama takka vähemmän. Kavioiden puhdistus ja suitset päähän. Suitsien päälle tai alle kehoitettiin jättämään riimut, jotta hevoset saadaa kiinni ruoka tauoksi. Pyöräytin ruunan kaulalle vielä narun.
"Tarviiko joku selkäännousu apua voin tulla punttaamaan", ilmoitin vapaaehtoisuuteni nostokurjen ominaisuuteen. "Mä voin kanssa auttaa tarvittaessa, niin ei tarvi pikku tyttöjen vaivautua nostelemaan", kuului mustiin pukeutuneen miehen alun vastaus Allun karsinasta. Tuon täytyy siis olla Konsta, jonka Kylie oli maininnut edellisenä päivänä kun kysyin muista lähtijöistä. "No mitäs jos neidit ja herrat vain menee ulos ja minä tulen auttamaan", Helgen kuvaukseen sopinut jurohko mies ilmoitti tallin ovelta, johon Heidi naurahti ja komensi muut pihalle. Tulimme viimeisenä koska olimme karsinassa ja annoimme kireisemmille tietä.
Lähdimme liikkeelle ja tietenkin sijoitumme viimesiten joukkoon Yehudan vuoksi, jolle toimimme opas-/ tukiponina tänään. En tiedä kuinka Magnus käyttäytyy vedessä, mutta Heidi kertoi että se on uinut ennenkin ja pitää vedestä. Maasto osuudella viimeisenä tullut Konsta heitteli välillä joitain kommentteja, en tiedä oliko ne Kylielle tarkoitettuja, mutta mies ei saanut tältä vastakaikua niin tunnelman keventämiseksi vastasin näihin joko sarkastisesti tai ihan joltain muulta kannalta, mutta kuten arvata saattaa ei tälläisessä maasto keskustelussa, joka käydään toisen hevosen yli kovinkaan henkevää ja vakava mielistä voi vain saada. Kylie vastasi edes hymyllä aina kysyviin katseisiin onko kaikki hyvin. Magnuksen tasaiset askeleet antoivat minulle etulyönti aseman kääntyillä ja samalla venytellä jumiutunutta selkää. Muuttopuuhat ja kaikki muu saavat selkäni hieman jumiin.
Ravailimme metsässä, kunnes tuli käyntiin käsky ja ilmoitus saapumisesta tuota pikaa rannalle. Polku oli jo muuttunut hiekkaisemmaksi ja pehmeäksi, mutta silti yllätyin kuinka ihana ranta sieltä paljastui. Tänne on pakko tulla koirien kanssa leikkimään ja riehumaan ajattelin. Porukka vaihtoi uikkareita. Minullakin kuten melko monella muulla ne olivat jo alla valmiina. Kaikki onnistuivat kiipeämään kyytiin kivien ja vanhan veneen päältä, joten suuntasimme kohti vettä. Kiireisimmät menivät heti veteen, mutta kysyin lähtisikö kukaan kiertämään ensin rantaa ja kenties ottamaan pienen laukka pyrähdyksen ennen kastelua. Kylie ei lupautunut mukaan laukka kilvoitteluun, mutta Heidi ja Konsta lähtivät mukaani tai siis minä heidän. Vaikka voisi luulla pienen vuonohevosen jäävän puoliverisille, niin jälleen kerran tasaiset askeleet ja yllättävä kestävyys ja sitkeys palkittiin, sekä tietty se että toisten hevoset olivat tarkassa kontrollissa niin pieni kerma poni kiiti "maalilinjalle" asti ja hieman pidemmällekin. Nauroin ja nautin vapadesta, Magnus jarrutti vasta kun käänsin voltille. Yllättävän pehmeästi se antoi kiinni ja palasi kavereiden luo niin tomerassa ravissa että jokainen lihakseni huusi PITÄKÄÄ KIINNI.
Vedessä oli ihanan vilvoittavaa varsinkin laukka pyrähtelyn jälkeen. Muutamat kokeilivat seistä hevostensa selässä ja Kylie yllytti minuakin kokeilemaan. Nousin varovasti polvilleni ja siitä kyykkyyn. Magnus katseli puuhiani mutta seisoi kuuliaisesti vedessä. Pari kertaa horjahdin ja molskahdin veteen, mutta super rauhallinen ruuna ei siitäkään väittänyt. Yehuda ei niinkään arvostanut minun molskahduksia, mutta pysyi kuitenkin rauhallisena ja sai omistajaltaan paljon kehuja. Onnistuin kuin onnistuin seisomaan ruunan selässä, mutta ymmärsin kuitenkin olla viisas enkä hypännyt volttia veteen mitä Konsta yritti yllyttää.
Palasimme rantaan ja oli aika kuivatella. Sidoimme hevoset puihin kiinni ja tietenkin Magnus ja Yehuda hieman kauemaksi muista. Vaihdoin mustavalkoisen hieman karvaantuneen uimapukuni kuiviin vaatteeisiin hevosten takana niin että pyyhkeet oli levitetty suojaksi. Yehuda hieman ihmetteli pukuhuonettamme mutta suostui kuitenkin seisomaan niin että pyyhe on edestä kiinnitettynä senkin riimuun. Magnus antoi sitoa ponnarilla pyyhkeen häntään ja oviaukkona toimi vuoroin minä ja vuoroin Kylie. En tiedä kuinka muut suoriutuivat mutta mielestäni tämä oli oikeinkin toimiva yksityinen uimakoppi. Liityimme muiden seuraan syömään eväitä. Kylie selkeästi hieman stressasi orinsa pärjäämistä, mutta muutaman hirnahduksen jälkeen sieltä ei enään pahemmin mekkalaa kuulunut ja hevoset olivat kokoajan näkyvissä.
Pilvet alkoivat kerääntyä, joten pakkasimme tavarat ja keräsimme roskat kasaan ja sulloimme reppuihimme. Pyyhkeeni ei mahtunut enään reppuun, sillä rannalla oli muidenkin roskia jotka keräsimme mukaan. Heitin pyyhkeen Magnuksen selkään huovan paikalle ja pyysin Konstaa punttamaan niin ettei pyyhe menisi ikävästi kurttuun. Paluu matkalla ripotteli hiukan vettä.
Tallilla osa meni vielä pesulle, joten odotimme vuoroa. Autossa minulla oli omatkin pesu välineet, joten kävin sosiaalitiloissa suihkussa. Samaa hoitoainetta aijon käyttää Magnuksen häntään, jonka menin vielä pesemään ja huuhtelemaan mahdollisesti likaisen veden ja hien pois ruunasta. Hännän pesun jälkeen kuivaus ja kuivatus loimi hetkeksi päälle, koska ulkona oli yllättävän viileää. Hevoset jäivät suurin osa jo talliin, joten Magnus ja Yehudakin jäivät nukkumaan. Jouduin jättämään hännän selvittyelyn kesken kun Heidi ilmoitti että laitetaan valot pois ja annetaan hevosille rauha. Keräsin kamani hämärässä yövalon hämyisessä loisteessa, jonka jälkeen suuntasin kohti varustehuonetta. Suitset oli pestävä ja rasvattava, koska ne kastuivat.
Lisäksi huomasin että ruunan suojat kaipaavat myös pesun, sillä syviin naarmuihin suojissa oli kerääntynyt hiekkaa edellisen päivän treenissä. Olin kyllä puhdistanut suojat harjalla, mutta se ei näköjään riittänyt. Vein suitset paikoilleen ja suojat kuivumaan kuivaushuoneeseen hetken valutuksen ja pyyhkellä kuivauksen jälkeen. Puhelin soi kesken jutustelun ja kappas sieltähän soittaa paikallisen hotellin johtaja, jonka kanssa on työtilaus menossa. "Anteeksi minun on pakko lähteä, täytyy ansaita rahaa että voi tulla jatkossakin tallille", ilmoitin noustessani pöydästä jossa oli meneillään retken purku tilaisuus. Nappasin reppuni ja suuntasin autolle.
|
|
|
Post by Kylie on Aug 15, 2018 15:06:10 GMT
Uittomaasto 14.08.2018 - TIISTAI
Tänään olisi luvassa jännittävä päivä. Olin pakannut reppuuni kasan eväitä sekä pyyhkeen. Uimapuvun olin pukenut vaatteiden alle. Se oli musta, yläosasta olkaimeton ja alaosasta korkea vyötäröinen. Todella nätti mielestäni. Olin käynyt juoksuttamassa Yehudan aamulla henkihieveriin, käynyt hakemassa kamat retkeä varten ja tullut takaisin tallille. Juoksutus siksi ettei se riehuisi sitten maastossa tai rannalla. Olin väkertänyt hiukseni kahdelle ranskanletille, ja vielä niin että alkavat ihan päänpäältä, ei niskasta. Yllättävän hyvin onnistuin, eikä irtonaisia hiuksia leijailut joka puolella. Jännitti todella paljon tuleva päivä, meitä oli ilmoitustaulun mukaan tulossa Heidin lisäksi 7 ratsukkoa! Entuudestaan tiesin jo ainakin, Konstan, Ellenin ja Titan. Olin myös pistänyt merkille ettei Riku ollut tulossa mukaan, miksiköhän? Olisi hauska jos koko poppoo olisi ollut yhdessä viettämässä aikaa, heti alkuun.
Hoidimme kaikki hevosia valmiiksi ja tallissa kävi outo hälinä. Sellaista ei ennen ole ollut. Käytävillä seisoi peräkanaa hevosia ja ihmiset menivät ristiin rastiin, hakien tavaroita ja varusteita. Tänään mentäisiin tosin ilman satulaa. Sehän kyllä passaisi vallan mainiosti. Ulkona oli suhteellisen lämmintä, aurinko paistoi hieman pilviseltä taivaalta. Tuuli heilutti puita hiljaa ja lintujen sirkutus sekoittui hevosten hörähdyksiin ja kavioiden kopseeseen. Olimme pian kaikki jo ulkona. Seisoin Yehudan vierellä pitäen kiinni suitsista. Katseeni vaelteli eri hevosissa ja heidän ratsastajissaan. Heidillä oli kaunis hevonen, Kuu. Se vaikutti oikein kivalta ratsulta. Konsta seisoi keskittyneen näköisenä, kädet puuskassa hevosensa edessä, Aatun pää roikkui alempana pojan jaloissa. Tirppa hirnahti, joten käännähdin katsomaan sitä ja Elleniä, he olivat kyllä aika täydellisen näköinen pari. Kuten me kaikki. Emilia, joka oli minulle uusi tuttavuus, rapsutteli ratsuaan aivan meidän vieressä. Häneen täytyisi tutustua, emme ole sattuneet tallille vielä kertaakaan yhtäaikaa. Moa kiristi vielä Spectren leukaremmiä, Heidin jakaessa ohjeita tulevaa reissua varten. Tuo kaksikkö sopi jotenkin kummasti myös todella hyvin yhteen. Tyttö, jonka nimi paljastui Mandiksi, heitti juuri kypärän päähän. Tällä oli ratsuna Bella. Taisi olla oma hevonen.
Lähdimme matkaan, edellämme keikkui vuonohevosen pyöreä peppu. Onneksi saimme eteemme kävelemään Yehudan tarhakaverin. Matka meni todella rauhallisesti, välillä kärjestä kuului Heidin huuto "Siirrytään raviin!" tai "Käyntiin!" Ori pysyi koko matkan rauhallisena ja joka askel meni samaan koloon Magnuksen kanssa. Yehuda selkeästi seurasi tätä, eikä ollut aikeissa lähteä minnekään. Perää pitelivät Konsta ja Aatu. Titta pyörähti välillä ympäri ja juttelimme jotain. Hän oli kyllä mukava. Niin oli varmasti Konstakin, mutta hänelle en uskaltanut alkaa heittään mitään juttua ainakaan vielä. Pelkään että siitä tulisi vain kiusallista tai jotain. Sitten muistinkin missä merkeissä viimeksi tapasimme. Kun olimme melkein perillä, käännyin kuitenkin katsomaan taakseni. Olimme ehkä puolikkaan sekunnin jonkinlaisessa katsekontaktissa kunnes käänsin äkkiä pääni pois. "Niin?" kuului takaani. Outs! nyt mun on äkkiä keksittävä jotain sanottavaa. En voi sanoa että ei mitään, koska sitten vaikuttaisin kyttääjältä. "Tarkistin vain että olette vielä mukava" vastasin.. olinpä tylsä. "Täällä me ollaan, pakko sanoa että jos jotain tästä porukasta täytyy pitää silmällä, niin teitä" kuului loppua kohti hiljenevä vastaus. Käänsin nopeasti pääni ja nyrpistin hänelle nenää. Konsta hymyili ja katsoi sivulle.
Ranta näkyi jo. Uskomattoman kaunista, rantaviiva jatkui loputtomiin ja vesi oli kauniin sinistä. Hyppäsimme satulasta ja kun kaikki olivat uikkareissa niin takaisin selkään. Osa lähti hevosta taluttaen veteen, mutta minä menin ratsain. Olen jo aiemmin käynyt orin kanssa uimassa ja tiedän ettei se (ihme kyllä) pelkää vettä. Vitsailimme, pelleilimme, nauroimme ja muutama pörähti myös laukasta hiekalle. En muista milloin viimeksi olisi ollut näin hauskaa. Kun oli kirmailtu tarpeeksi, kaivettiin eväät esille ja syötiin. Keskustelun aiheet olivat todella mielenkiintoisia, en hirveästi osallistunut mutta kuuntelin tarkkaan. Siinä hiljaa istuessani mietin oikeastaan vain sitä kuinka hyvä porukka miellä jo onkaan. Kaikki vaikuttavat ystävällisiltä ja fiksuilta. Vaikkakin osalla oli keskenään aika suuri ikäero. Joku huomautti tummista pilvistä taivaalla, joten päätimme lähteä kohti kotia, mielestäni erittäin hyvä ajatus. "Älä pyörry tällä kertaa Kylie, jos alkaakin sataa!" kuului tuttu ääni, se oli Ellen. Hän sai kaikki kikattamaan. Pyöräytin silmiäni ja hymyilin.
Matkalla kotiin alkoi jo ripsiä vettä. Ori pysyi kuitenkin yhtä rauhallisena, johtui kai muista hevosista. Olin iloinen siitä ettemme olleet aiheuttaneet minkäänlaista kohtausta rannalla, olin kuvitellut jo kaikki pahimmat skenaariot. Huokaisin ja hengitin syvään. "Kellä oli hauskaa!" kuului Heidin kirkas huuto. Hän sai vastaukseksi iloisia ja nauravia lausahduksia. Tämä päivä jäisi varmasti jokaiselle mieleen, tästä kaikki vasta alkaisi. Saavuimme tallille, hevoset kuivattiin ja vietiin karsinoihin. Siivosimme yhdessä vielä tallin. Juttua riitti vielä silloinkin ja sain nauraa välillä maha kippuralla. En voinut olla muuta kuin onnellinen siitä että olen nyt Längelmäellä ja vieläpä juuri näiden ihmisten kanssa. Halasimme ja heitimme hepat, sinä yönä nukuin hyvin.
|
|
Ellen
Uutukainen
Posts: 22
Hoitohevonen: Tirppa
Estetaso: 160cm (toivottavasti taas jonain päivänä)
Koulutaso: He A
Ikä: 28
|
Post by Ellen on Aug 16, 2018 19:24:57 GMT
Ellen ja Tirppa kuittaa uittoreissun kuvalla: Ellen on sitten tosi keskittynyt, eikä ylimielinen niin kun joku saattaa luulla tuosta ilmeestä Kaikkea tässä on pielessä, mutta antaa olla. Oli ainakin hauskaa tätä piirtäessä! Ei myöskään koskaan pitäisi ottaa hämärässä kuvaa :'D
|
|
|
Post by emilia on Aug 19, 2018 11:08:07 GMT
Uittoreissu oli aivan mahtava! Laukkailtiin pitkin rantaa ja käytiin tietysti uimassa! Tilly oli taas aivan super, vielä jos ratsastaja pysyisi kyydissä...
|
|
Constantin
Uutukainen
Avatar © Heidi
Posts: 44
Hoitohevonen: Aatu
Koulutaso: GP
Ikä: 24 vuotta
|
Post by Constantin on Aug 19, 2018 12:50:16 GMT
~ Uittomaasto Pyöräytin Aatun karsinaansa ja aloin ottaa siltä satulaa pois. Normaalistihan laitoin ruunan aina käytävälle kiinni, mutta nyt kun minun täytyi vain ottaa pikaisesti siltä satula pois, ajattelin ettei käytävälle kiinnittämiselle ole tarvetta. Tottuneesti heitin satulavyön satulan päälle ja kannoin satulan vyön kera varustehuoneeseen. Nappasin varustehuoneesta samalla mukaan Aatun harjapakin. Päätin harjailla Aatua vähän ajan kuluksi muiden vielä valmistellessa hevosiaan uittoretkeä varten. Ilmassa oli jännittyneisyyttä, kaikki taisivat odottaa innolla maastoa. Tämä oli ensimmäinen Längelmäen tapahtuma, johon lähdettiin ainakin lähes koko talliporukan voimin. Minua hieman epäilytti, mitä tästä tulisi, entä jos kaikki menisikin pieleen. Hajamielisesti harjailin yllättävän rauhallista Aatua. Se kolisteli tyhjää ruokakippoaan eikä liiemmin aiheuttanut hämminkiä. Luulin, että se olisi pyörinyt karsinassa kuin hyrrä. Ehkä sekin aisti, että jotain erikoista ja jännää oli tapahtumassa? Välillä se nosti päänsä ruokakiposta ja tuijotti tallikäytävää korvat hörössä. Kerran se hirnahtikin niin, että koko tallissa raikui. Aikansa odoteltuaan Aatu alkoi kyllästyä ja se steppasi paikallaan kärsimättömänä. Onneksi muut alkoivat olla hevostensa kanssa valmiita niin päästiin tallipihalle nousemaan ratsaille. Heidi asettautui jonon kärkeen oman puoliveritammansa Kuun kanssa. Epäileväisen näköinen voikko vilkuili muita ratsukoita levottomasti steppaillen. Kampesin itseni Aatun selkään. Sekin alkoi olla vähän malttamaton, niin kuin sillä oli tapana. - Jäikö talliin ketään? Heidi tiedusteli. Viimeisenä tallista tullut Titta vastasi kieltävästi. Niinpä pääsimme lähtemään kohti järveä, kun kaikki olivat päässeet onnistuneesti ratsaille. Järvelle oli matkaa 5 kilometriä. Heidi kertoi matkalla olevan vaihtelevaa maastoa, aina kuusimetsistä tunturikoivikoihin ja tuntureihin. Lappi oli kyllä hienoa aluetta. Etenimme pehmeällä hiekkatiellä rehevien kuusien ympäröimänä. Sää oli täydellinen maastolenkille. Aurinko paistoi, mutta oli vähän tuulista. Silti oli lämmin, eikä järvivesikään varmaan ollut paljoa ehtinyt jäähtyä kesän helteiden jälkeen. Monta viikkoa kestäneet helteet olivat välillä olleet aika tuskaisiakin, jopa täällä pohjoisessa. Vaikka kesästä ja lämmöstä tykkäsinkin, oli ihan kivaa, kun alkoi olla vähän viileämpiä kelejä. Tykkäsin syksystäkin, siinä oli oma tunnelmassa. Niin kuin kaikissa vuodenajoissa. Matkasimme alkumatkan ihan vaan käynnissä, mutta sattunnaisesti otimme ravipätkiäkin. Energinen Aatu tepasteli allani reippaassa tahdissa, mutta ei se kuitenkaan ihan mahdottomalta tuntunut. Oikeastaan vauhti oli juuri sopiva. Minä ja Aatu olimme letkassa viimeisiä, edellämme kulkivat Yehuda ja Kylie. Jostakin syystä Kylie tuntui hieman etäiseltä, ihan kuin hän välttelisi minua. Ehkä vain kuvittelin. Joskus minulla oli tapana ylianalysoida asioita. Miksi hän minua olisi vältellyt? En tietääkseni ollut tehnyt mitään, mistä hän olisi pahoittanut mielensä. Toisaalta, eihän naisista koskaan tiennyt. Horisontissa alkoi jo näkyä kirkkaansininen järvi. Olisimme siis pian perillä. Samassa huomasin Kylien vilkaisevan minua olkansa yli. Katsekontaktimme oli hyvin nopea, mutta katseemme ehti kohdata. Olikohan hänellä jotain asiaa minulle? Kun tiedustelin asiaa naiselta, hän vain sanoi tarkistaneensa, että olemme vielä mukana. Kuulosti kyllä aika keksityltä - totta kai olimme mukana! Kuittasinkin Kylielle, että jos täällä jotain piti pitää silmällä niin heitä. Kylie selvästi vaivaantui eikä sanonut mitään. Hymyilin vain. Järvelle saavuttuamme osa meni heti veteen, mutta osa jäi rannalle laukkailemaan. Muun muassa Heidi jäi rannalle Kuun kanssa, sillä tamma ei halunnut mennä veteen. Liityimme Aatun kanssa naisen seuraan ja myös Titta tuli Magnuksen kanssa mukaan. Revittelimme pitkällä rannalla, joka tuntui aina vain jatkuvan. Aatu nautti siitä, kun se sai laukata niin lujaa kuin ikinä halusi. Kyllä sillä oli virtaa vaikka olimmekin aikaisemmin käyneet jo ratsastamassa kentällä. Pyöreä Magnus pysyi yllättävästi isojen, solakkarakenteisten puoliveristen perässä. Kunnon laukkarallittelun jälkeen myös minä ja Titta menimme hevostemme kanssa veteen. Heidi seurasi menoa sivusta, Kuun tuijottaessa vettä järkyttyneenä. Aatu sen sijaan asteli veteen rohkeasti kuin vanha tekijä. Ei tainnut olla sen ensimmäinen kerta vedessä. Lähinnä vain kahlasimme, koska vesi oli niin matalaa. Uskaltauduimme kuitenkin vähän syvemmällekin sitten lopuksi. Meillä oli hauskaa, vaikka en viitsinytkään tehdä mitään temppuja Aatun kanssa. Osa yritti seistä hevosen selässä, vaihtelevalla menestyksellä. Kuului useita molskahduksia, mutta sen jälkeen hillitöntä naurua. Vitsillä yritin yllyttää Tittaa hyppäämään voltilla veteen Magnuksen selästä, mutta siihen nainen ei sentään suostunut, vaikka Kylie oli saanut naisen kokeilemaan hevosen selässä seisomista. Kaikki tuntuivat olevan innoissaan kuin pikkulapset, loputtomasta kikatuksesta ja iloisista kiljahduksista päätellen. Olimme vedessä aika kauan, reilusti yli tunnin. Aloimme jo olemaan hieman väsyneitä, joten jätimme vesileikit tältä erää sikseen ja menimme evästauolle. Sidoimme hevoset puihin ja istuimme niiden juureen, kukin omien eväidensä kanssa. Eväiden syönnin lomassa juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä, tietysti myös hevoset pääsivät osaksi keskustelua. Ilmapiiri oli rento ja kaikin puolin mukava. Heittelin jotain kommentteja sinne tänne, mutta annoin puheliaampien ihmisten johtaa keskustelua. Vilkaisin välillä, miten Aatu ja muut hevoset pärjäsivät. Niillä ei näyttänyt olevan mitään hätää, mitä nyt Yehuda pari kertaa kiljahti kauempana mutta ei sen vakavampaa. Eväiden syönnin jälkeen huomasimme, että taivaalle alkoi kerääntyä sadetta enteileviä pilviä. Oli siis oikea aika lähteä takaisin tallille. Väsyneet tallilaiset ja hevoset lähtivät laahustamaan ratsastuskoulua päin. Sade ehti alkaa paluumatkalla, mutta onneksi emme olleet sokerista tehty. Rannallakin olimme jo kastelleet itsemme, joten ei haitannut vaikka kastui vähän lisää. Tallilla kiittelimme Heidiä hauskasta uittoreissusta ja aloimme hoitamaan hevosia. Päivä oli kyllä ollut tosi kiva, jollekin saman tapaiselle maastoretkelle olisi tulevaisuudessakin kiva mennä
|
|
|
Post by Mandi on Aug 20, 2018 13:45:34 GMT
Mandi & Bella, uittomaasto 12.18
Jäiks, kuittaus jäikin todella viime tippaan! Uittoreissu sujui odotettua paremmin meidän osaltamme: Bella nyt tuttuun tapaansa kyseenalaisti alkuun veteen menemistä, mutta lopulta suostui astelemaan veteen muiden perässä. Hienohelmasta kuoriutui varsinainen vesipeto, joka mennä pulikoi pian kuin viimeistä päivää. Tai no - piti nyt selkää jättää vähän kastelematta ja jalat olivat koko ajan tukevasti maata vasten, jolloin ensi kesällekin jäisi ehkä uutta kokeiltavaksi...
|
|