Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Aug 15, 2018 15:51:02 GMT
Oldfinion Moranne "Muru" oldenburg, ori omistaa Ruuben V.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Aug 15, 2018 16:46:25 GMT
15.8.2018
Astun autosta ulos paiskaten oven kiinni perässä ja varmaan melko eksyneen näköisenä raahaudun Murun pikkutavaroiden kanssa talliin. No, oon mä täällä käynyt jo parikin kertaa, mutta vielä vähän… jännittää? Jotain sinne päin. Murun karsina on heti sisäänkäynnin jälkeen vasemmalla puolella. Nyt se ammottaa tyhjyyttään johtuen siitä, että hevoset ovat vielä ulkona. Suunnitelma tänään on siis seuraavanlainen: järjestelen lopunkin sälän varustehuoneessa, koitan muistella missä mikäkin on, hoidan Murun ja tutkin vielä tallin pihan maasta käsin orin kanssa, ehkä poiketaan vähän matkaa maastopolkuja tsekkaamassa jos jää aikaa. Meidän saapumispäivä meni hyvin, Muru ihmetteli pitkän aikaa että mihinkä mä olen sen tuonut ja Heidin kanssa on paperit tehtynä. Nyt siis ei tarvi yhtään stressata mistään muusta kuin Längelmäen tavoille oppimisesta. Mun käydessä asettelemassa Murun toiset suitset sekä harjalaatikon ja suojat paikoilleen varustehuone ammottaa tyhjyyttä. Meinaten ihmisiä. Mutta kun mä saapastelin sosiaalitiloihin, niin siellä olikin muutama. Hetken jotkut katsoivat mua hölmistyneinä, kunnes myöhemmin Titaksi esittäytynyt nainen tuli käsi ojossa tervehtimään. Juteltuamme vähäsen uskon kartoittaneeni Titan persoonan melko hyvin - puhetta tuli enemmän kuin multa vuodessa ja kolmen minuutin aikana ehdittiin käydä läpi hevosharrastus, lempiruoka, se että Titta on kihloissa jonkun Haltian kanssa (sukunimi jäi helpommin muistiin) ja no, sitten hän saikin jonkun idean ja paineli kahvikuppi kädessä menemään. “Nii siis, miten se sun nimi kirjotetaa?” toinen vaalea, suunnilleen saman ikäluokan nainen tulee kysymään. “R-u-u-b-e-n, kahella u:lla”, hymähdän ja päätän vielä lisätä, “kutsu vaa Rudiksi”. Hän nyökkää ja näyttää hetken miettiväiseltä. “Mä olen Mandi”, hänen suupielensä kohoavat pieneen, ystävälliseksi tulkittavaan hymyyn. Mä en ole varma pitäiskö hymyillä takaisin vai vaan viileästi nyökytellä. Päädyn ensimmäiseen vaihtoehtoon, ja sitten tajuan että jos haluan hoitaa Murun niin kannattaisi mennä jo. “Mulla on vähän tiukka aikataulu tänään niin pitää mennä, mutta joo. Kiva tavata”, kohotan kulmia ja kuulen Mandin huikkaavaan “samoin!” kun lähden kohti tarhoja. Siellä se seisoskelee, valkoisen karvansa pölyiseksi piehtaroineena ja toverillisesti lähellä Topia, joka taitaa torkkua. Hyvä että tulevat toimeen. Orien kanssa on aina riskinsä, vaikka oonkin ehtinyt nähdä Murua sen verran että mulla on sadan prosentin luotto sen käytökseen muiden hevosten kanssa. Luotto vähenee kahelläkymmenellä prosentilla kun puhutaan Murusta ihmisten kanssa, en tiedä mistä se on keksinyt inhottavan tapansa keulia. Käyn tervehtimässä Topia ensin, sivelen ruunan kaulaa ja annan sen vähän haistella mua, ennen kuin otan Murua kiinni. Muru tuli oikeastaan heti sekaamaan mun ja Topin tuttavuuden tekemistä, joten aika lyhyeksi jäi. Kävely orin karsinalle sujuu letkeästi, sillä näyttää olevan hyvin virtaa enkä näe merkkejä stressistä. Mun ja Murun vartin kestäneen harjaushetken aikana liikenne tallissa lisääntyi, ja kun olin saanut juoksutusliinan riimuun kiinni, oli jo täysi tohina päällä ja hevosia oltiin ehditty tuoda sisälle. “Haloo?” heilautan liinaa Murun nenän edessä kun se näyttää unohtavan mun olemassaolon huomatessaan autot parkkipaikalla. No voi hurja. Käännymme maneesia kohden ja päästän liinaa vähän pidemmälle, koska lähistöllä ei ole oikeastaan ketään. Seuraava kiintokohde Murulla on ykköstarhan puuaita, pakko haistella, ja vetäistä nurmituppo suuhun matkaevääksi samalla. Matkan jatkuessa maneesin ohi, katsomosta tallirakennukselle päin katottuna kentän vasemman päädyn takana menevällä polulla Muru huomaa vastaantulijoita, ja liikuttelee korviaan kiinnostuneena. Ratsukon mennessä ohi ori pärskähtää ja heilauttaa päätään, voi kökkö kun ei saanut mennä lähemmäksi. Mä en ehtinyt tervehtiä ratsastajaa kun pidin huomion tiiviisti Murussa. Ehkä mun ei tarvitsisi olla aivan näin varovainen, mutta parempi tälleen. Sekä omaksi että Murun harmiksi mun puhelin näyttää sen verran, ettei ehditä käymään tekemässä pikatsekkausta maastoista tänään. Niinpä me palataan talliin, ja annan Murulle taskuun unohtuneen lakritsakarkin. Nätisti menit. Jätän hevosen karsinaan ja olen kävelemässä autolle, kun Heidi paukkaa vastaan. “Moi! Millasta on ollut?” brunette tiedustelee pysähtyen kohdalleni. Raavin niskaa vastatessa, että eipä mitään erityistä, kaikki asiat kunnossa. Heidi kertoo lyhyesti Topin ja Murun ensitapaamisesta jota en ollut itse näkemässä johtuen työaikataulusta, ja mä kuuntelen välillä mumisten jotain ettei Heidi luulisi seinälle puhuvansa. “Mutta joo, toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin. Nyt pitää mennä, näkemiin”, hän heilauttaa kättä ja vikkelään katoaa talliin. Tyytyväisenä istahdan Tucsonin penkille ja tuumailen ulos katsellen autoa käynnistäessä.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Aug 20, 2018 16:57:26 GMT
20.8.2018
Muru ravaa Topi perässää portille vastaan. Jollaki taitaa olla kiirus? “Ootko sä aiva ehtiny tylsistyä..” mumisen orille. Pyydän Topia väistämään ennen ku avaan portin ja kävelytän Murun tarhan ulkopuolelle, Topi siirtyy nätisti ja pärskähtäen jää katsomaan kun me astellaan talliin. Taitaa olla viisasta juoksuttaa Murua ennen selkäännousua, sen verra tohinalla se nytki menee. Karsinassa pälli meinaa kietoa ittensä solmuun, mutta mun karjastessa asettuu äkkiä. Nyt se kattelee kainona käytävälle, kuin häveten mikä saa mut hymyilemään. Ei Muru mitää ilkeyttään tee, se on vaa nuori ja energinen. Harjauksen jälkeen unohdun rapsuttelemaan sitä, mutta Titan moikatessa ohimennessä havahdun että niijoo, mun piti tehäkki jotai. Satulahuoneessa on taas porukkaa, mutta voi johtua siitäki että kaikki on jo päässeet töistä näihi aikoihin. Jotkut juttelee siitä uudesta tammasta, joka on kyllä nätti. Pienet tähdet on monesti mun silmään melko mitättömiä, mutta isot tuo tosi kivan ilmeen hevoselle. Ei sillä ettäkö sanoisin mun toista luupäätä Viskiä rumaksi, hieno seki on. “Ootteko nähny Lounan varsan jo?” mun muistaakseni tän lauseen sanonu Riku kattoo tohkeissaan muita, jotka nyökyttelevät. Ai perkele, niin, sehän syntyi tässä aivan justiinsa. Pitäähä munki käydä moikkaamassa sitä Murun ratsastuksen jälkee.. Jos ehdin. Olispa mulla aikaa enemmän, mutta ei voi mitää. Satulaa tavoitellessa tulee vilkuiltua enemmänkin sitä Rikua, ja jollakin Konstan tapaisella nimellä kutsuttua miestä. En tiedä millon viimeks olisin nähny muita kaksilahkeisia talleilla, kaiken sen ajan mitä menin ratsastuskoulussa olin tyttöjen seassa ja jouduin kipeäksi asti kuulemaan niiden meikki- ja vaateongelmista ja poikien dissausta. On mulla nykyäänki tyttöjä kavereina, ja ne on ohi murrosiästä eikä elämä oo enää niin draaman värittämää. Melkei unohin juoksutusliinan, onneks tajusin viime hetkellä napata senkin mukaan. Muru tutkii karsinan lattiaa joskin mietteliään näkösenä, jos niin voi sanoa hevosesta. Suunnitteleekohan se konnankoukkua mun varalle? Jää nähtäväksi. Niinki hieno ku Längelmäen maneesi onkin, totta kai mä haluan testata kenttää ensin. Kaksi muutaki on tullut tänne, Kylie Yehudan ja Mandi mikä-sen-hevosen-nimi-olikaa kanssa. Joudutaan vähä neuvotella siitä, saisinko mä iha hetkeksi vallata toisen päädyn Murun juoksutusta varten, onneks tytöt oli kummakki hyvällä tuulella ja se käy niille. Tarkistan et jalustimet on kunnolla ylhäällä ettei ne luiskahda hakkaamaan Murun kylkiä, otan ohjat hetkeksi kokonaan pois ja napsautan liinan deltaan kii. Muru ei oo yhtään kävelytuulella. Orin toppuuttelu käy työstä, niin kauan ku se aikoo vängätä tästä niin me myös kävellään. Mua ahdistaa se etten haluis pitää tätä päätyä hallussa kauheen kauaa, mutta en myöskää antaa periksi Murulle. Lopulta ori pärskähtää ja heilauttaa päätään mielenosoituksellisesti, mutta näyttää alistuvan kävelemään. Sitten voin vihdoi antaa sille luvan ravata, mutta en taaskaan anna sen kaasutella, haluan vaa että se venyttäis tota selkäänsä ja että askel pitenis ja rentoutuis. Kun tää osuus on ohi, pääsen vihdoi jättiläislämppärini selkään, joka jalustinsäätöjen ajan toljaa Yehudaa kiinteästi. Ratsastan pujottamaan liinan deltoineen kentän aidalle ja sitten voin alottaa selästä käsin työskentelyn. Pitkästä aikaa ei yhtäkään pomppua. Taputtelen Murun kaulaa tyytyväisenä sen suoritukseen ja uskallan päästää ohjat löysälle. Juuri tällästä mä haluan tältä hevoselta, että se jaksaa yrittää eikä tohloile. Keskittyminen herpaantu meiltä kummaltakin aina välillä, mutta ei tän ollukkaa tarkotus olla himotreeni. Kunha liikutaan vaa ja tarkistetaan että kaikki opittu on pysyny muistissa eikä kunto olis tippunu turhan paljo. Murulta puuttuu lihasta takaosasta ja selästä, joiden kehittäminen ois meillä se ykkösjuttu muiden asioiden sivussa. Mun ottaessa jalustimet jalasta ja lähtiessä laskeutumaan tää sitten tekee sen taas. Etupää kohoaa ja mä putoan ku kivi jaloilleni (onneks), en osannu odottaa yhtään. Katon musta poispäin tanssahtelevaa hevosta hermostuneena. Että sun pitikin pilata tää hyvin menny keikka. Vedän syvään henkeä ennen ku meen ottamaa Murua kiinni ja pari kertaa hiljaa itekseni kiroten kävelen talliin. Mitä mä teen sun kanssas. Oon sekä huolissani että stressantunu. Mitä jos sillä onkin jotakin vikaa jossain, jota mä en oo vaa huomannu? Mikä se on mikä tän aiheuttaa, vai haluuko se vaa osottaa jotain dominanssia? Teenkö mä jotaki väärin? Mä en kertakaikkiaa tiedä.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Aug 26, 2018 9:01:15 GMT
24.8.2018
Jälleen Murun satulassa. Tää on tosin erilainen liikutuskerta, koska mä tilasin satulan testattavaksi. Musta, kalliin näköne (eikä vaa näkönen, se on kallis) ja leveämmällä rungolla varustettu koulusatula on tähän mennessä tuntunu hyvältä. Siinä on hyvä istua, se näytti sopivan Murulle ku nenä päähän ja en oo vielä huomannu oikee mitää ongelmia. Eikä Muru oo hyppiny pystyyn, mutta oon koko ajan varuillani. Melko tyytyväisenä se puksuttaa eteenpäin. Tobias, vähä aikaa mun jälkee tänne saapunu mies on samaan aikaan maneesissa. Ne laukkailevat toisessa päädyssä tekien vissiin jotain hienosäätöjuttuja. Mä vaa ravailen, mua ehkä… kuumottaa. Omaa hevostaa ei pitäs pelätä, mutta onko se ihmekää ku lähes joka ratsastuskerta on päättyny vaarallisesti. Koitan pitää pään kylmänä niin hyvin ku kykenen. Lopulta uskaltaudun antamaan laukkapohkeet Murulle, ja ori lähtee vauhdilla liikkeelle. Valtavin askelin se kiertää pääty-ympyrää, ja mä taidan ihastua tähä satulaan aina vaa enemmän. Tuntuu että olisin paljo enemmän kontaktissa Muruun tän kautta. Murun alkaessa kiihdyttää mua alkaa hirvittää jote hidastan orin takas reippaaseen raviin ja alan muutenki löysätä tahtia. Eiköhän me ny lopetella. Mä ja Tobias poistuttiin samoihi aikoihin maneesista, ja meidän tuli vaihdettuaki muutama sana matkalla talliin. Mukavalta tyypiltä se vaikuttaa, ei mulla vielä sen kummosempaa sanottavaa ole. Karsinassa harjauksen ja varusteiden viemisen jälkeen mä jään hengaamaan Murun kanssa vähäksi aikaa. Nyt ekaa kertaa aikoihin mulla ei ole kiire yhtikäs mihinkään. “Olisko toi parempi satula? Sen edellisenkö takia sä keulit?” keskustelen hiljaa, ettei muut kuule ja luule mua hulluks. Ei Muru mulle voi sanoin vastata, mutta tuntuu terapeuttiselta sanoo ajattelemansa asiat ääneen. “Kyllä tää tästä, vai mitä?” nostan käden Murun kaulalle pidellen sitä kevyesti siinä. Muru laskee päätään ja jotenki musta tuntuu että se katsois mua suoraan sieluun. Vedän syvää henkeä ja rauhotun täysin siihen paikkaan. Kyllä tää tästä.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Aug 29, 2018 13:45:11 GMT
28.8.2018
Ei se uusi satula mitään muuttanut. Käsi lähes täristen etin eläinlääkärin numeroa osoiteluettelosta koittaen samalla ajaa autoa. Lopulta sen löytäessäni vien kännykän korvalle ja odotan ikuisuudelta tuntuvan hetken että toisessa päässä vastataan. Tää tulee olemaan jo toine tarkastus.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Sept 1, 2018 7:14:50 GMT
1.9.2018
Pitelen päätäni yhä hämmentyneenä. Miten mä en ollu huomannu? Miksei mulle ollu tullu mieleenkää vilkasta Murun suuhun? Onni matkassa siinä ettei mitään peruuttamatonta oo ehtiny tapahtua eikä sillä ollu aivokasvainta. Mutta jumalauta, ei oo edes mun eka oma hevonen ja en oo kattonu sen suuhun yhtää jos ongelman alku ja juuri olis siellä, koska siellä se oli. Murulla on diasteema, joka oli mun huomaamatta aiheuttanu ientulehduksenki. Sen suuhun on sattunut, ja vaikka se ei sitä kipua oo oikeen muuten näyttäny, niin ratsastaessa joo. Oon satuttanu mun hevosta pidemmän aikaa enkä tajunnu yhtää. Kyllä tästä selviää, mutta suoraa sanoen vituttaa. Mun mennessä kattomaan Murua jään oikee seuraamaan orin heinän pureskelua. Lähestyn hevosta ja jään silittelemään sitä. Nyt sä saat pitkän ratsastustauon, tehään pelkästään kaikkea kivaa ja hoidetaan suus kuntoon. Sitte alotellaan varovasti. Oon oikeastaan harkinnu ostavani kuolaimettomat suitset ja kun on sen aika nii alottelisin niillä selästä käsin liikuttamista. Voisin kysellä Heidiltä lisää infoa ja millasia suitsia se suosittelis, kun sillä on toi voikko tamma jota ratsastetaan pelkästää kuolaimettomilla. Murulla on tulehduskipulääkitys ja sen diasteema tullaan avartamaan ensviikolla. Tällä hetkellä mä hoidan päivittäin orin suun huuhtelun, lähinnä iltaisin. Onneks tää saadaan korjattua. Onneks. “Käydäänkö kävelemässä?” kysyn hevoselta, joka kattelee mua korvia liikutellen. Kurotan ottamaan riimunnarun karsinanovelta, kiinnitän sen riimuun ja sitten me painutaan rentoutumisretkelle maastoon.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Oct 8, 2018 8:52:39 GMT
6.10.2018
Lauantaipäivä on valjennut hieman tuulisena. Olin just käynyt siistimässä Murun ja Topin yhteistä tarhaa talikon ja kottareiden kanssa, aattelin säästää aikaa muilta ja kun mulla muutenkin oli tekemisen puute. Mutta joo, mitäs mä, on ollut vähän raskas ja mitäänsanomaton olo viimeaikoina. Muru on paljon paremmassa kunnossa ja oppinut kuolaimettomille crossunder-suitsillensa nopeaan. Silti mun selässäkäymiset on ollut lyhkäsiä, mutta en menis sanomaan etteikö maastakäsittelypainotteinen toiminta olisi tehnyt hyvää sekä mulle että hevoselle. Joinakin päivinä ihan vaa se juoksuttaminen on kaiken lisäks "raskain" liikutustapa minkä saan tehdyksi. Muru reagoi herkästi mun tunnetiloihin, sen huomaa. Kun oon apaattisempi, sekin vain seisoskelee ja maksimissaan kerjää rapsutuksia. Se on iha kiva. Tallikämpässä on rauhallinen tunnelma. Titta ja Kylie keskustelevat pirteästi mutta hiljaiseen äänensävyyn, Tobias seisoskelee räppäämässä puhelintaan kahvia hörppien ja Riku näpertää jo tyhjättyä pahvimukiaan uusiin muotoihin. Yksi uusi tallilainen, vaalea tyttö vilahtaa hakemassa jotain moikaten, oletan olevan jonkun tuntiratsun hoitaja kun ei olla nähty ennemmin. Kaadan itelleni kahvia ja istun sohvalle. "Mites sä ja Muru?" Kylie kohottaa kulmiaan hakien muhun katsekontaktin. Mä nyökyttelen pienieleisesti. "Tosi hyvin, toipuminen sujunut niinku pitääki". Tobias kohottaa katseensa kännykän näytöstä ja käy hakemassa toisenkin kupillisen. Pienellä porukalla me jatketaan oleskelua kahvimukien ääressä yhdessä.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Oct 8, 2018 8:57:55 GMT
8.10.2018
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Oct 27, 2018 15:35:10 GMT
24.10.2018
“Hyvä, hyyvä, hyyyvähyvähyvähyvä”, annan lopulta Murulle täysin vapaat ohjat ja kumarrun orin kaulaa pitkin taputtelemaan sitä. Menit kyllä taas niin hienosti. Pientä hienosäätöä vielä huomenna ja se olis sitten siinä, me oltais valmiita koululuokkaan. Muru osaa paljon enemmänkin kuin helppo B:n asioita, mutta päättelin että ehkä siitä on hyvä aloittaa, hakea tuntumaa. Kivasti ne on vielä ihan kotikentällä joten ympäristökään ei vaihdu. Tallissa on paljon muitakin. Joudun vähän keräämään huomiota itteeni että muut siirtyisivät sivuun käytävältä. Ei muuten mutta Muru on vaan niin valtava puoliverinen enkä mieluusti haluais kenenkää jäävän sen jalkoihin. Etenkin kun tiiän ite hyvin miltä tuntuu tulla Murun jyräämäksi. Ihan ensimmäisenä mulle tulee juttelemaan punapäinen tyttö. Sen kysyessä Murusta että mitä rotua se on mä kohotan toista kulmaani ihan vain sen takia etten millään tunnista likkaa. Sä oot varmaan uusi. “Oldenburg, sama ku ratsastuskoulun puolella oleva ruuna”, vastaan ja asetan satulan hetkeksi sivumpaan. “Ai puoliverinen? Onpa jännä, se on nii iso”, se miettii ääneen. “Mä olen Simona!” No niin, sieltä se nimi tuli. “Terve vaa, mä oon Ruuben”, nyökkäilen hymähtäen. Simona koittaa ojentaa Murulle kämmentä mutta Muru ei oikein piittaa, nuuskaisee vaan. “Mulla on shetlanninponi”, Simona kertoo ja naurahtaa. Mun kasvoille nousee huvittunut ilme. “Ai sellanen karvapallo”, vastaan leikillä. “Ootte varmaan ihan uusia?” kysyn vielä, ja Simona nyökkää. “Joo, niinku, todella uusia. Mut Pampula on ku kotonaan jo”, Simona kertoo. Vai että Pampula, kiva nimi. Simona lähtee omien puuhiensa pariin ja mä jään muistelemaan sitä aikaa kun mä ja Muru vasta tultiin tänne. Oon just putsaamassa takakavioita kun mun takaa kuuluu tuttu ääni. Tobias nimittäin. “Ootko selvinny jo pahimmasta tän kaa?” mies kysyy ja rennosti taputtaa Murua lavalle. Muru jostain syystä tykkää Tobiaksesta tosi paljon ja musta tuntuu että Tobiaksella on jonkilaista auktoriteettia mikä saa tämänki hevosen suoristumaan heti. “Oon joo, kaikki toimii taas niinku ennenki. Me kisataanki jo tänä viikonloppuna”, siirryn toisen takajalan luo. “Vähän se touhottaa vielä turhia”. “No se on iha normaalia. Hyvä et se syy selvis, pääsitte aika vähällä”. Käännyn ympäri ja huomaan Tobiaksen kohottavan kulmiansa. Joo, sepä se. Onneks ei ollu mitään kasvaimia, niistä ei oltais selvitty ja mulle olis jääny tästä hevosesta muistoksi eläinlääkärilaskut. “Pitää vaa olla tarkempi jatkossa ja sillee”, päästän Murun irti karsinassaan. Ori ei reagoi vapauteensa mitenkään vaan haistelee korvat hörössä Tobiaksen tallikenkiä. “Se muute tekee mulleki tota, kato ettei koita syödä sun jalkojas”, varoitan. Joskus se kokeili että voiko mun kengistä ottaa hampailla kiinni ja nostaa. Tobias vaa naurahtaa ja alkaa seurata Murua kädet taskuissa. Lopulta ihan virneen kanssa. “Oot sä melkonen kaveri”, Tobias juttelee hiljempaa hevoselle ja rapsuttaa vähän sen korvantaustoja, ennen kuin siirtää huomionsa jälleen muhun. “Mä meen ny, mulla on asiaa Heidille”, mies nostaa kättä ja lähtee kiireisin liikemiehen askelin pois. Nyökkäsin heiheit sille ja suljen karsinan oven, alkaen viemään varusteita satulahuoneeseen.
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Oct 28, 2018 19:10:12 GMT
laukkakuva kesältä
|
|
Rudi
Uutukainen
I'm silent not blind.
Posts: 46
Oma hevonen: Oldfinion Moranne
Ikä: 24
|
Post by Rudi on Dec 15, 2018 15:32:13 GMT
15.12.2018 Muru lauantaiaamuna tuijottelemassa
|
|