|
Post by Heidi on Jul 9, 2018 16:36:34 GMT
|
|
|
Post by emilia on Aug 7, 2018 18:26:46 GMT
Emilia&Tilly 7.8.18 Kaiken alku
Äitini ajoi minut uudentallin pihaan. Vatsassani liihotteli muutamat perhoset, sanoessani äidilleni heipat. Äitini auto lähti pihasta ja minä lähdin astelemaan tallille. Astuin sisään aukinaisesta tallinovesta. Jostain tallin uumenista tuli nainen. "Hei, olen Heidi, tämän tallin omistaja." Nainen esittäytyi käden puristuksen kera. "Moi, oon Emilia ja no oon Tillyn hoitaja." Sanoin ja tajusin miten tyhmästi muotoilin lauseen.
Heidi esitteli minulle paikkoja, nyökyttelin välillä naisen kertoessa mistä löydän mitäkin. Lopuksi Heidi esitteli minulle hevoset. Ensimmäiseksi menimme todella söpön värisen ponin luokse. Heidi esitteli jokaista hevosta vähän. Pian olimmekin jo Tillyn ja Lillan tarhalla. Ihastuin kermaponi Tillyyn heti, tämä jos jokin oli rakkautta ensisilmäyksellä. Heidi esitteli vielä loput hevoset ja päästi minut sitten hakemaan Tillyä tarhasta. "Kysy sitten, jos tulee ongelmia!" Heidi huikkasi vielä ennen kuin katosi talliin.
Hain riimunnarun ja lähdin pyydystämään Tillyä. Tilly katsoi minua korvat hörössä. Tiesiköhän tamma miten söpö se oli. Pujottelin portin sisäpuolelle ja kävelin Tillyn luo. Annoin tamman haistaa kättäni ja otin ponin kiinni. Talutin Tillyn suoraan omaan karsinaansa, Tilly seurasi kiltisti perässä.
Hain Tillyn harjat ja aloitin harjaamaan Tillyn kaulaa. Annoin Tillyn olla vapaana karsinassa. Tilly nautti selvästi hoitotoimenpiteistä ja pysyi ihan paikallaan. Huokaisin tyytyväisenä, kun ei tarvinnut komennella pyöriviä poneja. "Olet ihana poni!" Kuiskasin tamman korvaan harjatessani sen päätä. Olin tullut aikaisin tallille joten tunnit eivät olleet vielä alkaneet. Putsasin Tillyn aika pienet kaviot varovasti.
Päätin viedä Tillyn pienelle aamulenkille. Otin tamman narun päähän ja lähdimme kävelemään tallin pihassa. Tai no oikeastaan kävelyä enemmän Tilly söi ja minä unelmoin. Vartin päästä päätin viedä Tillyn tarhaan odottamaan päivän tunteja.
Päästettyäni Tillyn tarhaan Lillan seuraksi, hain tavarani tallista ja jäin vähäksi aikaa juttelemaan Hiedin kanssa. "No, oliko Tilly sitä mitä odotin?" Kysyi Heidi. "Todellakin oli!" Vastasin heti. Heidi hymyily minulle tietäväisesti ja jatkoi päivän tuntien valmistelua. Itse soitin äitini hakemaan minut kotiin. Vilkaisin Tillyä vielä viimmeisen kerran tänään ja lähdin kävelemään äitiä vastaan.
|
|
|
Post by emilia on Aug 15, 2018 17:51:44 GMT
Emilia&Tilly 15-21.8 Meidän viikko
15.8 keskiviikko Tänään en päässytkään hoitamaan Tillyä, vaikka tarkoitus olikin. No luin sitten kokeisiin ja äidin pakottamana siivosin. Käytiin myös auttamassa naapuria lampaiden-paimennuksessa ja otettiin Demikin mukaan! Ja siis Demi on mun oma bortsu ja ehdoton silmäterä. Ja vaikka en tallille päässykkään, ratsastin omalla kentällä Spotin.
16.8 torstai Pakkasin tavarani ja hyppäsin auton etupenkille. "Ajattelitko ratsastaa?" Kysyi äiti ihan niinkuin häntä oikeasti kiinnostaisi. "En saa, Längelmäen hevoset käyvät tunneilla." Selitin.
"Moikka, soitan kun sun pitää tulla hakemaan!" Huikkasin vielä äidilleni ennen kuin paiskasin auton oven kiinni. Lähdin viemään tavaroitani talliin. Tallissa oli paljon väkeä ja joku tyttö tuli harmaata hevosta taluttaen vastaan. Ilmeisesti yksäri, mietin ja väistin heidän tieltään. En ollut kerinnyt vielä tutustumaan juuri keneenkään, monien kanssa oli muutama sana vaihdettu, mutta siihen se sitten jäikin. Päätin lähteä noutamaan Tillyä, ei ollut oikein muutakaan tekemistä.
Hain Tillyn sisälle karsinaan ja sidoin tamman kaltereihin vetosolmulla. En ollut pitkään aikaan vetosolmuja tehnyt ja solmusta tuli todella ruma. No ainakin ajaa asiansa moitteettomasti, mietiskelin ja näpräsin solmua. Hain juuriharjan ja aloin puunaamaan Tillyä antaumuksella. Tammasta irtosi paljon likaa ja yllätys yllätys, varsinkin valkoiset karvat olivat ihan kurassa.
Kuuraus projektin jälkeen olin itse melkein saman näköinen kuin Tilly äsken, mutta oli kyllä tämän arvoista. Tillyn karva oli jo aika puhdas, mutta kaikki lika ei vaan irronnut.
Putsattuani kaviot ja selvitettyäni Tillyn valkoiset jouhet soitin äitini hakemaan. Kokeet olivat huomenna ja niihin piti treenata ja paljon. Äiti nimittäin oli laittanut ehdoksi, että jos Tillyn hoitaminen häiritsee koulua saan välittömästi lopettaa sen elukan kuuraamisen.
17.8 perjantai Tänäänkin jäin kotiin lukemaan matikkaa. Pääni oli myös kipeä, ehkä liiasta pänttäämisestä. En ollut ikinä panostanut näin paljon kouluun, mutta en missään nimessä halunnut luopua kermaponin hoitajuudesta. Illalla käytiin vielä paimentamassa ja matkaan lähti taas Demi. Demi vaan osasi hommansa niin mahdottoman hyvin!
18.8 lauantai En päässyt tänäänkään hoitamaan Tillyä. Serkullani oli nimittäin synttärit ja täältä ajoi Helsinkiin... no tarpeeksi kauan. Halusin tietysti lähteä mukaan, viimme kerrasta olikin jo aikaa.
Niinkuin arvelin, matka oli todella tylsä ja kaikilla oli palaneer käämit jo aikoja sitten. No onneksi juhlissa oli todella hyvää ruokaa ja pääsisin huomenna Demin selkään! Lähdettiin vielä yöllä ajamaan kotiin päin, tästä yöstä kertyisi paljon univelkaa...
19.8 sunnuntai Äitini oli pitänyt lähteä töihin, joten jouduin pyöräilemään tallille. Matkaa oli kuitenkin pari kilsaa ja olin todella todella väsynyt. Tietysti oli myös vastatuuli ja olin unohtanut hupparin kotiin.
Kun vihdoin pääsin tallille olin jo ihan uupunut. Vaikka oli sunnuntai, tallilla pyöri paljon ihmisiä. Ilmeisesti hoitajia ja yksäreiden omistajia. Muut juttelivat toisilleensa innoissaan, mutta minä painuin hakemaan Tillyä sisälle.
Harjailin Tillyä karsinassaan kaikessa rauhassa ja katselin miten Tilly nautti kohtelusta. Itseäni vaan suunnattomasti ärsytti, että olin niin ujo. Eiköhän se siitä, kun talli, sen tavat ja käviät tulisi tutuiksi. Ainahan se oli niin, mutta entä jos tällä kertaa ei ollut?
Varustin Tillyä ja olin ihan omassa maailmassani. Maailmassa missä kaikki vihasivat minua. "Nyt Emilia lopetat ja keskityt siihen eläimern." Sanoin itselleni ääneen. Tilly kääntyi katsomaan minua päin. "Ihme tyyppi" Se tuntui ajattelevan.
Talutin Tillyn käntälle ja tarkistin vyön ja jalustimet. Hain jakkaran krntän reunalta ja pomppasin selkään. Kiristin vyötä vielä yhdellä reiällä selästä käsin. Kun kaikki olivat valmista ja valmiina ohjasin Tillyn kiertämään uraa oikeaan kierrokseen.
Tillyn selässä unohdin hetkeksi kaiken pahan ja keskityin täysillä tammaan. Tuntui hyvältä saada muuta ajateltavaa. Käskin Tillyn rentoon raviin ja kevensin oikeaan tahtiin. Teimme paljon temmon muutoksia ja voltteja. Menin Tillyn tänään vaan ihan kevyesti.
Laukassa Tilly näki puskissa muutamia röllipeikkoja jotka ahmivat päivälliseksi kermaponeja. Muuten meillä meni ihan kivasti. En tietenkään osannut ratsastaa Tillyä täydellisen rennoksi puhumattakaan siitä, että olisin saanut tamman kuuntelemaan jokaista apuani. No eipä tuo juuri haitannut, kyllä minä oppisin ajan kanssa.
Talutin Tillyn tyytyväisenä talliin. Loppuverkatkin olivat sujuneet ihan ok. Harjasin Tillyn nopeasti läpi ja pesin ponin pesarissa. Pesun jälkeen nopea kuivaus hikiviilan kera ja sitten tarhaan piehtaroimaan. Itse menin hakemaan tavarani ja lähdin polkemaan kotiin, ei tässä muukaan auta.
20.8 maanantai Tänään oli taas pitkä koulupäivä ja matikan koe. Koe oli sujunut ihan hyvin ja tuli vaan muutama virhe jotka tiedostin. Voihan sieltä paljastua vaikka kuinka monta virhettä ja matikanope ei kyllä armoa antaisi. Kotiin tultua olin ollut niin väsynyt, että menin vaan nukkumaan ja illalla heitin suuhuni ruokaa ja kävin suihkussa.
21.8 tiistai Tänään saatiin matikankokeet takaisin ja sain kokeesta 9+! Olin todella ylpeä itsestäni, kyllä kannatti lukea. Tänään kävisin vaan ihan pikaisesti moikkamaan Tillyä, sillä illalla oli lähtö isälle. Onneksi minun ei tarvinnut olla kauaa isällä. En pitänyt ollenkaan isäni naisystävästä, hän vaan valittelee koko ajan miten "kämppä on ihan sotkuinen" ja miten "Emilia nuo sinun vaatteet haisee tallille". En minä hirveästi iskästäkään välittänyt.
Äiti ajoi minut tallille ja sain vartin aikaa. Vartissa ehdin rapsuttelemaan Tillyä ihan huolella. "Seuraavan kerran nähdään vasta viikon päästä." Huokaisin. Tillystä oli tullut todella tärkeä jo näin lyhyessä ajassa!
"Nyt pitää mennä!" Äitini hoputti auton ikkunasta. Pujottelin aidan toiselle puolelle. Kynteni aluset olivat täynnä likaa. Ainakin Tilly oli arvostanut rapsutusta. Seuraavaksi minun pitää lähteä iskän luokse ja jo pelkää ajatuskin hirvittää. Minulle tulisi ikävä kaikkia karvakavereita, mutta viikko ei onneksi ollut pitkä aika. Paitsi iskän luona... //Kirjoitusvirheitä yms. on varmasti paljon, mutta en jaksa lukea tekstiä läpi.
|
|
|
Post by Heidi on Aug 19, 2018 17:25:02 GMT
|
|
|
Post by emilia on Sept 25, 2018 18:31:07 GMT
Emilia&Tilly 25.9 Hoitohetki Ädilläni oli tänään ensimmäinen vapaapäivä kesäloman jälkeen ja sen kunniaksi hän vei minut ravintolan kautta tallille. Vatsa täynnä ruokaa kiitin äitiä kyydistä ja lähdin raahautumaan kohti tallia. Iltapäivän tunnit olivat jo käynnistyneet, mutta Tilly oli vielä tarhassa. Kävin tarkistamassa tuntilistan ja ilokseni huomasin, että Tilly meni vasta päivän viimmeiselle tunnille. Sen takia tänään olisi oiva päivä pestä vihdoin Tillyn suojat ja pintelit. Päätin ryhtyä ensiksi pesu hommiin, että suojat ehtisivät kuivua ajoissa tunnille. Hoitajia juoksi joka paikassa, osa auttoivat ratsastajia ja osa rupatteli käytävällä. Tunnistin Titan ja huikkasin tälle tervehdyksen. Titta moikkasi takaisin ja jatkoi Magnuksen kanssa touhuilua. Pesin suojat pesarissa niin tarkasti kuin osasin ja raahasin pyyhkeen pihalle. Syys-aurinko paistoi vielä, joten suojat kuivuisivat nopeammin nurmikolla. Hain Tillyn tarhasta juuri kun tuntilaiset lopettivat. Todella huono aikataulu, tallissa olisi hirveä sählinki. Niinpä otin Tillyn tarhasta ja annoin sen nyhtää viimmeisiä vihreitä korsia. Lepuutin kättä Tillyn selän päällä ja juttelin tammalle hiljaa. Vaikka hevonen tuntui ajattelevan vain ruokaa, tammalle oli helppo avautua tunteistaan. Uusia tuntilaisia alkaisi pian lappaamaan tallille, joten nyt oli hyvä aika hoitaa Tilly. Olin oikeassa, härdelli käytävällä oli jo laantunut ja suurin osa harjaili tuntiratsuaan. Talutin Tillyn karsinaansa ja kiinitin narun löysälle. Hain Tillyn harjat ja aloitin selvittämään takkuja Tillyn jouhista. Jouhien selvittelyssä meni aina oma aikansa, karu totuus oli se ettei kaikki tuntilaiset selvittäneet hevosen jouhia, varsinkaan häntää. Otin juuriharjan ja harjasin Tillyn kevyesti läpi. Jalat harjasin erityisen tarkasti, alettiin elämään kurakelejen aikaa. Huhkimisen jälkeen pysähdyin katsomaan Tillya sivuprofiilista. Tamma näytti todella todella upealta, olin erittäin onnekas saadessani hoidokikseni näin upean hevosen. Lopuksi putsasin Tillyn kaviot sinisellä, muovisella kaviokoukulla. Koukku oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Pitääkin käydä hommaamassa uusi, tuumailin. Vein Tillyn takaisin tarhaansa lepäämään illan tuntia varten. Nostin pyyhkeen takaisin paikkalleen ja ripustin suojat ja pintelit Tillyn karsinan ovelle. Soitin äidille, että tulisi hakemaan minut. Ja pian äidin auto tulikin näkyviin mutkan takaa. Hyppäsin kiitollisena autoon, jossa onneksi toimi lämmitys.
|
|
|
Post by emilia on Oct 18, 2018 19:04:13 GMT
Emilia&Tilly 18.10 Piipahdus tallilla Astelin allapäin märkää tietä kohti Längelmäkeä. Äidillä oli jatkuvasti töitä ja minä mädännyin kotona Netflixini kera. Tänään olin kuitenkin ottanut itseäni niskasta kiinni, pukenut tallihousut jalkaan ja raahautunut bussille. Yöllä oli satanut vettä ja se oli vienyt mennässään ohuen lumikerroksen. Tänään olisi tunteja, joten en itse päässyt hevosen selkään. No eipä se minua oikeastaan harmittanut. Längelmäkeen oli tullut monia uusia kasvoja, lähinnä yksäritallin puolelle. Tunnistin nimeltä vain muutamia ihmisiä. Olin jo oikeastaan luovuttanut tallikavereiden suhteen, ehkä oli ihan hyväkin keskittyä vain Tillyyn. Tunnit olivat jo pyörähtäneet käyntiin, maneesista kuuluvien äänien perusteella alkeis-tunti. Ehkä he harjoittelivat ensimmäistä kertaa ravia? Kauhukseni huomasin tunti-listaa vilkaistuani, että Tilly oli menossa seuraavalle tunnille. En kerinnyt katsomaan mikä tunti oli kyseessä, nappasin vain riimunnarun kouraan ja ryntäsin ponejen tarhalle. Lilla jäi syömään heinää ja ihmetteli häsellystäni. Tillykin tuntui ehkä hieman hämmästyneeltä. Talutin likaisen, pienen kirjavan ponin sisälle talliin ja aloin kuuraamaan sitä. Epäonnekseni Tillyllä ei ollut loimea päällään ja tamma oli ottanut kaiken ilon irti, siinä tarhan likaisimmassa kohdassa. Ties missä super kurassa Tilly olikin pyörinyt, karva ei meinannut puhdistua sitten millään. Äkkäsin harjapakista Magic Brurshin ja kyllä alkoi homma toimimaan. Kymmenisen minuutin kuluttua Tilly oli taas kirjava eikä rautias. Kerkisin vielä puhdistamaan Tillyn kaviot, joihin oli tarttunut muutamia kiviä. Karsinan taakse ilmaantui ehkä muutaman vuoden minua nuorempi tyttö. Hänellä oli silmälasit ja pitkä, vaalea, kihara tukka. Tyttö vaikutti hieman ujolta. "Hei, haluatko harjata Tillyn pään?" Kysyin tytöltä niin ystävälliseen äänen sävyyn kuin vain osasin. Tyttö nyökkäsi ja minä lähdin hakemaan Tillyn pinteleitä ja varusteita. Tyttö oli ilmeisesti saanut ponin pään harjattua, sillä seisoi hieman avuttoman näköisenä karsinan edustalla. "Haluatko kääriä toisen pintelin?" Kysyin ja harjasin pintelit nopeasti suurimmista lioista. "Joo voin mä." Tyttö tokaisi. Ojensin hänelle toisen pintelin ja patjan, kun menin itse käärimään toiselle puolelle. Sain pintelin käärittyä melko nopeasti ja menin hakemaan Tillyn suitset koukusta. Tyttö sai myös pintelinsä käärittyä ja kumartui ottamaan satulaa. Kiinnitin viimmeiset suitsien soljet. Kaivoin ponin etuharjan otsapannan alta ja silittelin tamman päätä. "Viittitkö auttaa, kun en saa tätä vyötä kiinni?" Ähisi tyttö. Tilly pullisti taas mahaansa, ilmeisesti ei olisi työn teko juuri kiinnnostanut. Sain vyön ensimmäiseen reikään ja taputin Tillyä kaulalle. Muutkin tunnille osallistujat olivat valmiina ja tunnille lähdettiin Vila letkaa johtaen. Kurkkasin puhelimesta kelloa ja tajusin, että oli koirien ruoka-aika. Niinpä lähdin pikakävelyä kohti bussi pysäkkiä. Ehkä taas jaksaisin aktivoitua ja raahautua muutamana kertana vikkossa tallille. //Sori olen hyvin väsynyt ja en oikeastaan tiedä itsekkään mitä puppua olen kirjoittanut.
|
|
|
Post by emilia on Dec 11, 2018 14:30:37 GMT
Emilia&Tilly 11.12 Pitkästä aikaa
En ollut moneen viikkoon käynyt hoitamassa Tillyä. Vaikka halusin käydä tamman luona aktiivisemmin ei minulta juuri liuennut aikaa. Syyslukukauden koetulva oli jälleen alkanut ja illat sainkin viettää nenä kiinni kirjassa. Olin myös älyttömän väsynyt. Pimeys sai minut tuntemaan oloni ahdistuneeksi. Tuntui ettei kerinnyt tekemään yhtään mitään. Luntakin oli tullut jo aivan riittävästi. Bussin ikkunaan leijaili muutama valkoinen hiutale. Huokaisin raskaasti ja painoin stop-nappia.
"Hei tyttö, mulla on ollut ikävä!" Juttelin Tillylle, joka oli tullut aidan viereen. Kävin hakemassa erittäin hiljaisesta tallista riimunnarun. Kiinnitin riimunnarun ja silittelin tamman kaulaa. Tilly hamusi toista kämmentäni turvallaan. "Noniin poni eiköhän mennä sisälle ettei jäädytä." Tokaisin ja lähdin kiikuttamaan tammaa sisälle. Jätin Tillyn käytävälle, tuskin olisin kenenkään tiellä, kun tallissa ei ollut ketään. Hain tamman harjat karsinalta ja otin loimen pois. Harjaillessani Tillyä kuulin lähestyvää kavioiden kopinaa. Vilkaisin ovelle ja näin Magnuksen ja naiset jotka kulkivat vuonohevosen molemmilla puolilla. Naisten nimet oli taisi olla Kylie ja Titta. En kuitenkaan voinut sanoa varmaksi, yllätys kun en tuntenut ketään tältä tallilta. "Moi!" Huikkasin seurueelle hiljaa. Sain vastaukseksi yhden vaisun moikkauksen ja yhden pään nyökkäyksen.
"Käydään vielä nopealla lenkillä." Supatin Tillyn korvaan. En halunnut, että naiset kuulivat minut. Irroitin ketjut kerma-ponin riimusta ja talutin sen ulos. Tilly kulki nöyrästi virelläni, aika luksusta olla näin leppoisan ponin hoitaja. Testasin pariin otteeseen oliko Tilly kuulolla pysähtymällä. Tilly pysähtyi kuuliaisesti, mutta melkein heti nappasi kuusesta oksan irti. Naurahtaen kiskoin oksan pois tammalta ja käänsin sen takaisin tallille.
"Onpa täällä hiljaista." Sanoin naisille jotka edelleen sukivat hevosta. "Joo, eipä täällä juuri ketään ole näykynyt" Sanoi Titta vai oliko se sittenkin Kylie? En jatkanut keskustelua pidemmälle vaan heitin loimen Tillyn selkään ja talutin sen takaisin tarhaansa. "Heippa Tilly! Nähdään toivottavasti pian!" Huikkasin ponille ja lähdin tallustamaan tietä kohti pysäkkiä ja matikankirjaa.
|
|