Hääkuvaukset
10.09.2018 - MAANANTAI
(Kirjoitettu yhdessä Kylien kanssa)
Titta kirjoittaa... Heräsin puhelimen pirinään. Tänään on vapaa päivä ja ajatus lähteä vasta iltapäivällä tallille. Kylien kanssa oltiin vähän sovittu jos osuisi aikataulut yhteen niin käytäisiin vähän maastoilemassa. Kuitenkin se puhelin herätti ja näytöllä komeili Magnuksen pääkuva, eli toisin sanoen ruunan omistaja Heidi soittaa. "Huomenta, nyt on kriisi. Mä unohdin kertoa sulle että Magnusta on pyydetty kuvauksiin. Siis minun tuttavan veli menee naimisiin TÄNÄÄN ja olen luvannut että morsian saa ratsastaa hääkuvassa Magnuksella, mutta piti totuttaa Kuu tai joku muu ruunan seuraan. Eihän me nyt enään ehditä mitään. Se on pihalla ja ihan kamalassa kurassa koko hevonen. Voitko sä auttaa?" hieman hengästyneen ja pelästyneen kuuloinen hevosen omistaja papatti korvaani ilman että sain edes vastata huomenta toivotukseen. Alkumonologin aikana olin jo ehtinyt katsahtaa kellooni, se oli varttia vaille seitsemän.
"No huomenta vain. Ensinnäkin voitko hengittää ja tiivistää kriisejäsi", vastasin unenpöpperöissäni. "Siis Magnus ja joku muu pitäisi saada HÄÄKUVIIN tänään klo 13.30 rannalle ja en tiedä kuka se joku muu on ja ehdinkö minä edes", ajoittain äänensävyään nostava nainen hihkui. "No jos tehdään niin että minä lähden tulemaan kun päästän koirat ulos ja vaihdan vaatteet. Hoidan Magnuksen kuvauskuntoon ja soitan jos vaikka Kylie voisi tulla Yehudan kanssa mukaan. Se on käyttäytynyt nyt kuluvalla viikolla hyvin", vastasin rauhoitellen ja nousten lämpöisten vällyjen välistä. Puhelimesta kuului vain helpottunut kiitos, jonka jälkeen vain tuut tuut...
Avasin takaoven ja päästin koirat tarhaan, niille jää kulku kodinhoitohuoneeseen ja saunan tiloihin, joten pärjäävät kyllä ja isossa sekä pienessä kupissa on raikasta vettä. Vedin mustat ratsastushousut jalkaan, musta toppi päälle, hiusten harjaus ja pikaisesti letille solmiminen, oranssi huppari naulakosta niskaan ja vielä tuulipuvun takki päälle, kumisaappaaat jalkaan ja hanskat käteen ja näin olin valmis hyökkäämään autoon. Pyöräytin kuulokkeet korviin ja nappasin puhelimeen kiinni. Puhelin, lompakko ja avaimet kantoon ja autoon mars. Auton käynnistyttä soitinkin jo Kylielle. "Hyvää huomenta, anteeksi jos herätän, mutta rouva tallinomistaja herätti minut ja ennen kuin panikoit niin ei Yehudalla ei ole mitään hätää. Kuitenkin tarvittaisiin Magnus ja Yehuda tiimiä hääkuvauksiin jotka olisivat tänään hiekka rannalla kello 13.30. Olisiko mahdollisuus osallistua, niin ei tarvisi ottaa Magnukselle vierasta kaveria, kun morsiammen mielestä vuonohepat on maailman söpöimpiä ja onhan ne. Sulhanen muuten osaa ratsastaa ja on ihan oikeastaan ammattiratsastaja, mutta häät ovat täällä morsiammen kotipaikka kunnalla ja miehen omat hevoset ovat Oulussa, niin ei raahannut niitä mukaan. Miehen nimi taisi olla Kristo Vares joku kouluratsastaja se on ja morsian ei osaa ratsastaa niin sen vuoksi Magnus on paras vaihtoehto", pohjustin huomattavasti rauhallisemmin juuri herätetylle Kylielle.
Kylie kirjoittaa..
Avasin silmäni, jossain pirisi puhelin. Nousin pöllistyneenä vastaamaan. "Kylie." vastasin ja tajusin samalla, etten ollut edes vilkaissut kuka toisessa päässä oikein oli. Kuuntelin hiljaa kun Titta kertoi tilanteestaan. Kyllä, olin tunnistanut äänen välittömästi ja kun kuulin nimen Magnus, sain vahvistuksen. Minulla meni hetki miettiä asiaa kunnes sain soperrettua vastauksen "Selvä homma. Eiköhän se onnistu, ei auta muu kuin pelastaa päivä" Ihmettelin kuitenkin hiukan miten tämä voi tulla näin lyhyellä varoitus ajalla. Mikä siinä, skippaisin mielelläni tylsän maanantain koulusta. Ymmärrän kuitenkin miten vaikeassa tilanteessa Heidi oli, ja halusin auttaa. Puin samalla vaatteita vaivaanloisesti ylleni kun vastailin myhäytellen Titalle. Kun puhelu loppui, lähdin syöksymään keittiöön, nappasin kulhosta banaanin ja omenan. Voisin hyvin syödä matkalla. Pulloon vettä ja äkkiä ulkovaatteet päälle. Auralle kippoon ruokaa ja vettä ja matkaan.
Matkalla kohti tallia mietin kuvauksia, kuinka ihanaa että Yehuda pääsisi jonkun hääkuviin! Olin oikeastaan todella innoissani, vaikkakin kello oli vasta jotain seitsemän aamulla ja olin ihan pöllähtänyt. Olin vetänyt ylleni ensimmäiset ratsastus housut jotka sattuivat silmiini. Tumman siniset sellaiset. Takki samaan väriin ja pitkähihainen harmaa paita sinne alle. Jalassa minulla oli mustat ratsastussaappaat. Matkaa ei olisi enää kuin minuutti, olinkin jo syönyt omenan. Aloin etsiä banaania laukustani toisella kädellä.
Titta kirjoittaa... "No hei, nyt voit jo hengittää molemmat olemme jo matkalla ja kyllä molemmat hevoset ja ihmiset ovat klo 12 valmiita lähtemään rannalle", sanoin lempeästi puhelimeen, jonka toisessa päässä hevosenomistaja kuului pyörittävän jonkinlaista hurrikaania. Tallin liukuovet kolahtelivat ja hevosia käveli tallin käytävällä. Heidi ei vastannut mitään, mutta sainpahan tätä hieman rauhoittumaan.
Saavuimme yhtä aikaa tallille, kun minulla on vähän pidempi matka. Tajusin pihassa etten muistanut syödä, mutta onneksi minulla on ainakin piltti purkki kaapissani. Suuntasimme suoraan tarhoille, mutta Magnuksen ja Yehudan tarha oli tyhjillään. Vilkaisimme toisiamme ja lähdimme tallia tarkastamaan. Pesukarsinasta kuului jo hirmuista kuuraamista ja veden lorinaa. Kävin kurkkaamassa ja siellähän oli Magnus jo oli vaahdotettuna ja Heidi lähes yhtä märkänä. Taputin ruunaa kaulalle ja nappasin vesiämpärin, johon lorautin saippuaa ja täytin miellyttävän lämpöisellä vedellä. Upotin ruunan hännän ämpäriin ja aloin kuuraamaan sitä. Heidi pesi ruunan jalat ja sitten huuhdeltiin. Heidin kuivatessa levitin hoitoainetta melkein pullollisen ruunan häntään, jonka jälkeen osallistuin jalkojen kuivaukseen. Hännän huuhtelun jälkeen laitoimme Magnukselle loimen päälle ja menemme ulos kävelemään, jotta ruuna kuivuu nopeammin.
"Lähdettekö juoksemaan kentälle. Me mennään kävelylle ja syömään, niin että kuivuttaisiin nopeammin", huhuilin pesukarsinasta Yehudan karsinan suuntaan. Lähdin taluttamaan Magnusta jo pihalle päin ja nappasin samalla pitkältä penkiltä hiusharjan ja show shine putelin. Ulkona ruunan evästäessä olisi hyvin aikaa selvitellä häntää ja kuorruttaa ruuna shinellä. Onneksi aamu aurinko vielä lämmittää vaikka onkin jo syyskuu.
Kylie kirjoittaa..
Ajoin pihalle tismalleen samaan aikaan, kuin Tittakin. Tervehdimme nopeasti ja lähdimme suoraa kohti tarhoja. Ne kuitenkin ammottivat tyhjyyttään. Tajusin samalla, että Heidi oli ne varmasti jo hakenut sisälle. Juoksun kanssa äkkiä sisälle talliin. Titta alkoi heti auttaa Heidiä Magnuksen kanssa, joka jo seisoikin pesupaikalla puunattavana. Sidoin orin nopeasti kiinni ja aloin harjata sitä suurin pyörivin liikkein. Onneksi pidin sitä aina todella puhtaana, joten tekemistä ei oikeastaan ollut paljoa.
Kävin hakemassa ämpärin, johon valutin lämmintä vettä. Lorautin sekaan shampoota ja aloin pestä orin häntää. Sen karva kiilsi jo valmiiksi joten siihen en koskenut. Kuivamiseen menisi vain aikaa, jota meillä ei todellakaan nyt ollut. Selvitin myös orin olemattoman harjan ja leikkasin sitä vain hiukan jotta se oli siistin tasainen. Käytin lämpöistä vettä ja puhdistusainetta orin sieraimiin ja silmän ympäryksiin jotta kaikki räkä ja rähmä lähti pois. Kavioihin öljyä ja volaa. Äkkiä riimupäähän ja maneesille juoksuttamaan. Titta meille jo jotain huutelikin.
Juoksutin orin nopeasti, mutta en niin ettei se alkaisi hikoilemaan. Se vaikutti olevan tänään aika rauhallisella tuulella. Onneksi. Solmin orin kaulaan vielä kauniin valkea timanttisen korun, se sopisi varmasti morsiamen mekkoon. Ne olivat akhal-teken hevosilla yleisiä. Titta pyöri pihalla Magnuksen kanssa jotta se kuivaisi. Kävelin pihalle, sillä olimme nyt valmiita. Huidoin pihan toisella puolella olevalle Titalle, että kaikki oli nyt valmista.
Titta kirjoittaa... Heidin kanssa teimme kaikkemme että ruuna kuivuisi ja saisimme sen edustavaksi. Kylie solmi Yehudan kaulaan akhal-tekeille ominaiset korut ja Magnukselle oli tulossa paikan päällä kaulaan jonkinlainen seppele viritelmä. Ruunan selkään levitettiin ohut valkoinen lakana, jotta morsiamen mekko ei vaan sotkeudu. Toinen kuviollisempi kangas viikattiin kauniisti reppuuni, jotta saan sen satulan päälle. Satulahuopana meillä oli vaalean harmaa huopa, joka ei kyllä näkynyt lakanan alta. Lakana saatiin kiinni huovan remmeillä ja rintaremmiin solmittuna. Rintaremmiä ruuna ei muuten tarvisi, mutta saadaan seppele kiinni niin se ei luiskahda pois.
Suitsina Magnukselle laitettiin kankisuitset, jossa oli kultaiset kanget ja yksityiskohdat. Heidi sanoi että vie myös Kylielle testiin kävisikö saman laiset myös Yehudalle. Suitset ovat Kriston lähettämät ja ne oli aamulla toimitettu Heidille ja tässä hevosenomistaja oli vasta muistanut hevoslupaukset. Sain Magnuksen kuntoon ja letitin löyhän ranskiksen ruunan otsatukkaan ja häntään näimme hieman enemmän vaivaa yhdessä Heidin kanssa, kun letitimme kukkia häntään kiinni. Kukat olivat hyvin aidon näköisiä, mutta muovisia ja niihin oli laitettu osaan lenkit ja osaan pinnit valmiiksi, niin niiden kiinnittäminen lettiin oli suht vaivatonta. Onneksi ahne ruuna söi tyytyväisenä letitys projektin ajan. Helge asenteli kanget Magnuksen päähän, jonka jälkeen jäi pitämään sitä ylhäällä. Suitset pysyvät kyllä päässä, mutta eivät ole täysin sopivat Magnukselle. Kenties sopivat paremmin sirolle Yehudalle, mutta Magnuksen leveä ja lyhyt pää näytti hieman hassulle. Kuitenkin kun suitset asetteli nätisti, niin ne näytti ihan hyvälle ja Heidi korosti että ne on pakko laittaa nätisti aina kun liikutetaan hevosta.
"Välipala aika", yllätyksekseni huomasin että Konsta kantoi meille ruokakassia. Mies tarjoili smoothiet ja välipala leivät kaikille. Samalla vaihdoin ratsastussaappaat ja vedin kypärää päähäni. "Hei ihan mahtavaa kun pääsit kiitos paljon", Heidi totesi pojalle, jonka oli siis hälyttänyt kauppa reissulle. "Me ollaan valmiita", totesin heilautettuani itseni ruunan selkään ja Heidi ojensi repun minulle. Lähdimme kentän suuntaan katsomaan onko Yehuda, Kylie ja Konsta jo valmiita. Konsta ainakin poistui parivaljakon suuntaan välipalojen kanssa noin vartti sitten. Kaikki on nyt kunnossa aurinko paistaa ja kaikkien varusteiden pitäisi olla mukana vai jäikö jotain?
Kylie kirjoittaa..
Lähdin vielä äkkiä hakemaan orille jotain mistä kyytiläinen voisi pitää kiinni. Olin ostanut Yehudalle puolivuotta sitten, unkarilaiset suitset ja niissä oli kuolaimena kauniit kultaiset barokkikanget. Minulle keikutettiin ehdolle kyllä myös toiset kanget mutta kieltäydyin kohteliaasti, nämä olisivat todennäköisesti turvallisemmat, koska niitä on käytetty orilla ennenkin ja sehän on tunnetusti herkkä. En halua ottaa riskiä että se hermostuu kuvauksissa jos kuolaimet eivät sovikkaan täydellisesti. Kävin hakemassa mukaan myös barokki teemaisen satulan, joka olin tietysti ostanut samalla kertaa. Nämä ovatkin vain erityis tilaisuuksia varten. Harjan ajattelin jättää avonaiseksi, se oli muutenkin niin onnettoman lyhyt ettei mikään voisi näyttää paremmalta.
"Täällä olis sullekkin aamupalaa." kuului Konstan ääni ovelta. Ehkä hetken olin hiljaa koska en tajunnut hänen puhuvan minulle, mutta sitten kiekaisin äkkiä "Mitä sä tiesit että mulla on nälkä ja olen tallilla tähän aikaan aamusta?" vitsailin tietysti. Nostin pääni nopeasti ja katsoin mikä mahtoi olla reaktio "Heidi soitti." jaa a.. vai että Heidi soitti. Lyhyen ja ytimekkään vastauksen jälkeen poika tunki käteeni smoothien ja leivän. Lähti sitten kävelemään poispäin. "Kiitos Konsta!" huusin perään jotenkin huvittuneena tilanteen outoudesta, jälleen kerran. Tykkäsin hänestä, mielenkiintoinen persoona.
Seisoin nyt orin kanssa kentällä, kaikki valmiina lähtöön. Ei mennyt minuuttia kauemmin, kun näin Titan ja Magnuksen tulevan meitä kohti, tyttö oli hevosen selässä. Päästäisiinköhän nyt lähtemään? Jännitti todella paljon. En tiennyt paljonko kello oli tai kuinka kauan meillä menee kuvaus paikalle. Menemmekö ratsain? Jotenkin olin olettanut että hevoset kärryyn etteivät likaannu ja autolla matkaan. Tai no mitäpä minä vielä arvuuttelen..
Titta kirjoittaa.."No niin oletteko valmiita? Voisitte ratsastaa nyt hetken niin että saadaan avut läpi ja hevoset kuulolle. Minä käyn hakemassa auton ja kopin. 20 minuutin päästä lastataan. Konsta kiltti hakisitko molemmille riimut ja narut tallista ja satuloiden päälle suojat. Kylie, tarvitseeko se jonkun loimen matkalle? Paluu matkalle molemmille otetaan kuivat loimet jos haluatte käydä uimassa", Heidi ohjeisti. Vai uimassa, eihän mulle tullut uikkareita mukaan, mutta toisaalta kaapissa on vaihtovaatteet, joten kaipa sitä voi kahlaamassa ainakin käydä. No ratsastin Magnuksen kentälle, joka oli oikeastaan täydellinen koulu treeniin. Sade oli kastellut sitä sopivasti ja Helge oli lanannut sen varmaan jo eilen illalla. Tein ihan perus siirtymisiä hakien ruunaa vain nivel kuolaimen tuntumalle ja tein paljon pysähdyksiä. Magnus onneksi seisoo hyvin ryhdissä, kun pitää vain ohjia tuntumalla. Se ei nykyisin hirveästi tuppaa nykimään, joten sen kanssa työskentely on mukavaa puuhaa ja uskoisin sen selviytyvän hienosti myös varsinaisesta koetuksesta eli poseeraamisesta kameran edessä.
Kun Magnus kulki kuuliaisesti annoin sen vain kävellä ja välillä pysähdyimme ja jäimme vuoroin tuntumalle ja vuoroin vapain ohjin seisoskelemaan. Yehuda oli kerrassaan upea näky barokki henkisissä varusteissaan. Molemmat ratsukot olivat siis oikein tyylikkäinä ja valmiina lähtöön seesteisissä tunnelmissaan, silti minua alkoi naurattamaan, kun Konsta ja Helge saapuivat kentän laidalle lakanoihin kääriytyneenä. "Heidi pyysi testaamaan mitä ne sanoo lepattavista hameista, mutta ei nyt sattunut pitkää hametta mukaan", Konsta ilveili ja keikutteli lanteitaan. Magnus seurasi mielenkiinnolla parivaljakon lähestymistä Yehudan seisoessa ruunan rinnalla. "No ne onkin vähän avoimemmat häät, kun kaksi morsianta ja toinen on vielä transu", naurahdin viitaten Kristo nimeen jonka olin kuullut. "Hei ei pidä ajatella noin suppeasti", Helge sanoi ja pyörähti isoksi mieheksi hyvin ketterästi. Joko tuo on saanut hulluuskohtauksen tai sitten roolileikit sopii miehelle tai kolmas vaihtoehto on että seura tekee kaltaisekseen.
Hevoset suhtautuivat hyvin lepattaviin "helmoihin" joten oli aika siirtyä lastauspaikalle. Laitoin Magnukselle riimun suitsien päälle ja ohjat kiedoin tarkasti poskihihnan alle ja loppu osa vielä varmuuden vuoksi rintaremmiin kiinni. Naru paikoilleen ja jäin odottelemaan ohjeita. "Kylie onko väliä kumpi menee ensin? Magnus menee ekana tai tokana yhtä hyvin eli sen puolesta ei ole väliä", Heidi tiedusteli riimua askartelevalta komistuksen omistajalta.
Kylie kirjoittaa..
Heidi pyysi meitä vielä heittämään kierrosta kentällä, joten miksen tekisi niin. Hän puhui myös jotain uimisesta kuvausten jälkeen, katsoo nyt, lähdenkö siihen. Uimapukua minulla ei ainakaan ollut, olin myös todella väsynyt aikaisesta herätyksestä. Neuvoin vielä Heidille minkä loimen hän voisi käydä jo hakemassa kyytiin. Kenttä oli vasta ajettu ja sateen jäljiltä hyvällä mallilla. Nostin Yehudalla ravin, menimme rennosti vielä muutaman kierroksen. Ori tuntui hyvältä, sillä ei ollut liikaa energiaa joten kaikki menisi varmasti oikein hyvin. Aina hevosten kanssa voi kuitenkin sattua kaikenlaista. Molemmat hevoset näyttivät extra hyvältä. Jännityksen oikein tunsi ilmassa, olihan meillä kuitenkin aika kiire, enkä minäkään ollut vielä ehtinyt kunnolla edes ajatella koko hommaa. Mihin sitä oltiin oikein lähdössä?
Konsta sekä Helge tulivat heiluttelemaan lakanoita kentänlaidalle, testatakseen reagoivatko hevoset mitenkään. Magnus ei korvaansa lotkauttaut joten se sai ensin korviaan pyöräytelleen Yehudankin rauhalliseksi. Nämä kaksi hevosta sopivat yhteen oikein hyvin, ruuna rauhoitti nuorta oria. Titta heitti jotain juttua, johon Helge vastasi. Olin omissa ajatuksissani, ja havahduin Titan nauruun. Hymähdin hieman mukana.
Lähdimme hetken kuluttua kohti lastauspaikkaa. Siellä kärry jo odottelikin avattuna. Laitoin päitset suitsien päälle sopivan tiukalle ja tarkistin ettei mikään ollut epämukavasti. Heidi kysyi kumpi menisi kärryyn ensin. Kävellessäni traileriin Yehuda perässäni vastasin että me. Muut hymyilivät ja Titta tuli heti perässä Magnuksen kanssa. Mielessäni pyöri hieman tuleva matka, toivottavasti löytäisimme perille helposti. "Kuinkakohan kauan matka kestää?" tiedustelin yleisesti kaikilta, samalla kun kiinnitin orin kärryyn ja hyppäsin pihalle. "Yehuda on onneksi rento matkustaja, ruuna tosin rauhoittaa sitä vieläkin enemmän." jatkoin melkein perään, sillä en ollut varma kuuliko kukaan..
Titta kirjoittaa... Yehuda käveli Kylien perässä kuuliaisesti autoon ja Magnus odotti yllättävän kärsimättömästi mukaan lähtöä. Rauhallinen ruuna todellakin halusi kaverinsa mukaan. Molemmat hörisivät toisilleen, kun Magnus asteli Yehudan viereen. Kiinnitin ruunan kun puomi oli takaa kiinni. Heidi kietoi vielä jotain kangasta pussimaisesti ruunan häntään, jotta hätä säilyisi mahdollisimman ehjänä. Olihan se todella hieno, pakko myöntää etten olisi itsekään uskonut sen onnistuvan noin hyvin.
"Matkaa meillä ei tule autolla kuin reilu 10 minuuttia ja pääsemme hyvin lähelle rantaa. Meillä on hyvin aikaa, koska kuvaukset alkavat 13.30 ja kello on vasta 12.15. Eli ehdimme hyvin lastata hevoset ulos ja vielä hetken kävellä niiden kanssa. Kuvausväkeä alkaa saapumaan klo 13 paikalle virittelemään kameroitaan", Heidi julisti etupenkiltä. Konsta oli asettunut hänen viereensä ja me Kylien kanssa notkeina takapenkille loimien viereen. Pakko myöntää että nyt alkoi vähän jännittämään, mutta uskon että Magnus ja Yehuda ovat lyömätön tiimi.
Matka sujui vaivatta, vaikka loppu matka oli hieman töyssyinen. Minua jännitti kuinka ruunan häntä kestää tämmöisen hölskytyksen, jos se on nojautunut takapuomiin. Heidi ajoi kuitenkin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti, kuten ammattilaisen olettaakin ajavan. Lisäksi uudehko vetokalusto antaa siihen myös oman säväyksen ja tasaisuuden. Lastauspaikalla vedimme hieman happea ja annoimme kopissakin ilman vaihtua. Nyt kun on aikaa niin ei haluta kiirehtiä liikaa ja hätäillä sen vuoksi. Aloittelimme ulos lastauksen noin 12.40 ajatuksena että vartin verran ehditään kävelemään ilman häiriötekijöitä.
Kylie kirjoittaa..
Meillä oli ilmeisesti aivan hyvin aikaa, aamulla kaikki oli tuntunut vielä mahdottomalta. Hyppäsin takapenkille ja Titta teki samoin. Konsta istui jo etupenkillä Heidin vieressä. Ja matka alkoi, hieman pomputti, mutta onneksi matka oli lyhyt. Pidemmällä ajolla olisi minua alkanut yökkäyttää. Olen todella herkkä sen suhteen ja siksi istunkin yleensä edessä jotta näen horisonttiin. Nyt en asiasta viitsinyt sanoa.. 10 minuuttia se vain oli. Titta näytti hieman hermostuneelta tai mietteliäältä ainakin, itse olin jo aika rentoutunut ja vakuuttunut siitä että tästä tulisi oikein kivaa.
Hyppäsin autosta ulos ja nostin takkini kaulusta. Aurinko lasit päähän ja hevosta hakemaan. Konsta laski takaoven ja me Titan kanssa irrotimme hevoset. Magnus tuli ulos hitaasti ja rauhallisesti. Mutta kuten aina, ori syöksyi täydellä pakkivaihteella taakseppäin. Juoksin perässä ja näin kuinka Konsta ehti juuri ja juuri hypätä pois alta. Hän katsoi minua hetken hieman tympääntyneesti, mutta tuli sitten auttamaan orin rauhoittelussa. Magnus oli nyt ulkona ja Titta tuli sen kanssa meidän luokse. Ori rauhoittui heti ystävänsä nähtyään. Yehuda on herkkä uusille paikoille ja on yleensä hetken hermostunut. Nyt huomasin Magnuksen rauhoittavan sitä todella paljon.
Hetken kuluttua lähdimme hevosten kanssa kävelemään. Odotin oikeastaan todella kovasti hääparin näkemistä, millainenhan mekko morsiammella on? En itse ole hääfani enkä välttämättä halua itselleni mitään kovin isoja, josko ollenkaan, mutta muiden häihin on kiva tulla ja olla vaikka tällä tavalla osallisena..
Titta kirjoittaa... Teki mieli huutaa onnesta, nimittäin Magnus oli tasapainoillut kopissa niin että häntä oli täydellinen, kun vain vähän paria kukkaa korjasi harson poiston jälkeen. Lähdettiin kävelyttämään hevosia rannalle ja suuntasimme rannan keskiosaan, jossa oli tarkoitus kuvatkin ottaa. Käveltiin hiekka dyynien reunaa ja pyrittiin pitää ranta keskeltä mahdollisimman koskemattomana, jos se vaikka häiritsisi kuvaa. Voi vitsi tuolta tulee jo ensimmäinen auto, nimittäin kuvaajien valkoinen volvo, josta nousi kolme henkilöä heti ulos ja tervehtivät meitä. Heidi suuntasi heidän luokse ja me jäimme seisomaan ja odottamaan ohjeita. "Jännittääkö sua yhtään", kuiskasin Kylielle ja ennen kuin nainen ehti vastata jatkoin: "Mua vähän jännittää mitä mieltä morsian on Magnuksesta, eikä niinkään se että kuinka hevoset käyttäytyy" ja taputin ruunan rentoa kaulaa.
Kylie kirjoittaa..
Kuljeskelimme rannalla ristiin rastiin, poristen välillä jotain. Kuitenkin olimme kumpikin aika hiljaisia ja ajatuksissamme. Kuulimme auton renkaiden rapisevan tiellä ja käännyimme molemmat tismalleen samalla sekunnilla katsomaan äänen suuntaan. Sieltä tuli ensimmäinen auto josta nousi ilmeisestikkin kuvaajia. Niskaani kiristi, olin kai niin hermostunut.
Pyöräyttelin hartioitani ja yritin rentouttaa itseäni, kun Titta kumartui hieman puoleeni, kysyen jännittikö minua ja mitä jos morsian ei pidäkkään Magnuksesta. Näin ainakin luin rivien välistä. "Magnushan on kunnon hurmuri, hyvin se menee. Toki mua hieman jännittää, koska aina on mahdollisuus että jotain sattuu. Hevoset saattaa säikkyä yms" siinä kuunnellessani Titan vastausta huomasin jo toisen auton ajavan rannalle, olikohan tuo se, jossa istui pariskunta. Pahin mahdollinen olisi kai se että jompikumpi parista tippuisi kyydistä ja satuttaisi itsensä. Meidänhän on mentävä sivummalle katsomaan eikä voi olla pitämässä kiinni, jos toinen säikähtää ja lähtee pinkomaan, niin se on vissi että toinen lähtee perään. Siinäpä sitten juokset perässä..
Titta kirjoittaa...Heidi neuvotteli kuvaajien kanssa ja meitä lähestyi hyvin siististi pukeutunut mies. "Hei olen sulhanen Kristo. Teresa morsiammeni tulee ihan kohta, mutta ajattelin tulla ensin tervehtimään. Onpahan sitten edes toinen henkilö jo tutumpi kuin valkoinen mekko saapuu. Mitä luulette pelkääkö ne mekkoja", mies esittäytyi ja tervehti ensin Magnusta. Selkeästi mies osasi lukea hyvin hevosia ja huomasi Yehudan pienen epäröinnin sen pyöritellessä korviaan. Kuitenkin supervuonis näytti esimerkkiä ja orikin tuntui rennolta. "Moi, olen Titta ja tämä on Magnus. Kaveriksi otettiin tarhakaveri Yehuda ja tässä on orin omistaja Kylie", esittelin pikaisesti meidät välttääkseni kiusallisen hiljaisuuden. "Eikä ne ainakaan tallilla lakanaan reagoinnut. Tulee vaan rohkeasti ja omana itsenään", jatkoin. Morsian saapui rannalle ja pakko myöntää että olipahan upea näky. Vielä jos joskus itse saisi samanlaisen prinsessa päivän viettää.
Kylie kirjoittaa..
Sulhanen tuli esittäytymään, vaikutti oikein mukavalta. Tervehdin miestä, kun Titta esitteli meidät. Yehuda seisoi pää korkealla, ja näytti hienolta. Ratsukaksikko näytti kieltämättä hieman hauskalta, mutta kuitenkin hyvältä yhdessä. Olihan ne aika eri muotoisia ja kokoisia. Tilanne oli hieman outo ja kiusallinen, mutta onneksi Titta osasi paikata hiljaisuutta. Minulta ei sellainen luonnistu.
Morsian seisoi nyt hiekalla, erittäin kauniina. Pari näytti niin hyvältä yhdessä. Minä forever aloner katsoin siinä vieressä, enkä tiedä mitä sitä pitäisi ajatella. Olin onnellinen heidän puolesta, mutta samalla tämä muistutti siitä kuinka yksin itse olin. Hymyilin morsiamelle, joka käveli nyt kohti meitä, tervehdin ja puristin yehudan ohjaa. Nainen tuli hiljaa Yehudan vierelle ja silitti varovasti kaulaa. Onneksi ori käyttäytyi todella rauhallisesti ja seisoi paikallaan. Hieman se päättään kallisteli, mutta ei sen kummempaa. Teresa siirtyi Magnuksen luo ja alkoi jutella Titalle, siitä miten tässä nyt edettäisiin. Magnus ei korvaansa lotkauttanut koko mekosta, vaan haisteli morsiamen kättä herkkujen toivossa.
Yhtäkkiä huomasin että Kristo taisi odottaa minulta jonkinlaista neuvontaa. Hetkenpäästä mies istui ratsailla ja morsianta autettiin mekon kanssa. Neuvoin Kristolle hieman miten oria ohjattiin ja miten se reagoi mihinkin. Yehuda on siis todella herkkä avuille, eikä mitään tarvitse tehdä isosti. Pieni hipaisu kylkeen ja se menee kiitokäyntiä. Itse olin jo tottunut siihen ja tein kaiken automaattisesti pienin liikkein ja painoin. Mutta Kristolle se voisi olla uutta. Hän vaikutti ymmärtävän ohjeeni ja lähti Yehudan kanssa kävelemään ympyrää Magnuksen ympärille. Siellä Morsian taisi jo melkein olla päässyt ratsaille, mekko taisi aiheuttaa pientä ongelmaa...
Titta kirjoittaa... Magnuksen mielestä mekon kanssa toimiminen oli liian hidasta. Se ei pelännyt mekkoa, mutta alkoi kyllästyä asetteluun ja venkoiluun mekon luomien ongelmien vuoksi. Olin peittänyt ruunan satulan ohjeiden mukaan vaalealla kankaalla ja nyt asettelin sen suitsia nätimmin. Kun touhusin jotain muuta kuin mekkoa, niin Magnus seisoi kiltisti paikallaan, joten annoin kaasojen ja Heidin asetella mekkoa ja keskityin ruunaan. Varsinaisten kuvauksien aikana minä talutin ja käänsin aina Magnuksen oikein päin kuvaajan ohjeiden mukaan ja Yehuda asettui kuin itsestään aina Magnuksen viereen tai siis ryntään mitan edemmäs, kuten muutoinkin suojellessaan "alamaisiaan", vaikken ole yhtään varma kumpi on pomo ja miten niiden välit muuten menee. No Magnus ei juuri väistä oria, mutta ei se sitä mitenkään haastakaan. Kuvaus aika oli vain parikymmentä minuuttia kokonaiskestoltaan ja suurin osa ajasta meni mekon korjailuun ja Magnuksen suitsien asetteluun. Ainakin pariskunta tuntui olevan tyytyväinen lähtiessään kohti autoa. Viimeisenä kuvana otettiin vielä kepeitä tanssiaskeleita. "Huh se on ohi", huokaisin. "Käydäänkö kahlaamassa vielä ja lähdetään pois täältä", jatkoin.
Kylie kirjoittaa..
Kuvaukset suijuivat hyvin, en millään malttaisi odottaa näkeväni kuvat. Meille oli tietysti luvattu lähettää ainakin yksi niistä. Jututin vielä pariskuntaa jälkeenpäin ja kuulin ihania kehuja hienosta hevosestani. Auto kaartoi kuitenkin pian pihasta, heillä oli ymmärrettävästi kiire jo seuraavaan paikkaan. Lähdimme vielä Titan kanssa ratsastamaan rantaviivaa pitkin. Oli todella ihana sää, kuvat onnistuisivat varmasti. Sillä välin Konsta auttoi Heidiä kasaamaan kaikki kamppeet autoon. Ratsastimme ilman satulaa ja otimme vielä pientä ravi ja laukkapätkää.
Tovi vierähti ja lastasimme hevoset kyytiin. Olisi aika lähteä kotiin. Tällä kertaa juoksin äkkiä etupenkille. Titta istuutui takapenkille ja käännyin juttelemaan hänelle. Nainen vaikutti myös tyytyväiseltä reissuun ja tarjosin ylävitosta. Matka takaisin tallille meni hetkessä, aika tuntui puolittuneen. Loppu iltapäivä menisikin sitten auton tyhjennyksessä..
Titta kirjoittaa..
Ai miten ihanaa se on ohi ja jännitys purkaantui melkein lamaantumisella. Konsta nappasi Magnuksen satulan pois ja punttasi minut selkään ennen kuin olin ihan sisäistänyt kaikkea. Kävimme Kylien kanssa vähän hölkkimässä rantaviivalla ja kastelemassa hevosten jalat. Kuitenkin auto oli hetkessä pakattu taas ja palasin takaisin tähän maailmaan vasta istuessani Konstan vieressä takapenkillä ja Kylien kutsuessa minua. Tästä se taas lähtee ja uutta energiaa pönttöön, olin pääättänyt pitää vapaa päivän omista töistä ja keskittyä ihan vain hevosiin. Loppu päivä menikin purkaessa varusteita, hevoset olivat onneksi nopeasti hoidettu ja viety tarhaan. Mutta esim Kriston kankia kiillotin ja puhdistin ainakin puoli ikuisuutta. Reissu oli kiva ja onnistunut, mutta eipä tuollaista ihan heti tee mieli uusia..
Kiitos Kylie <3 Eli me kokeiltiin roolipeliä (eli oltiin tuhmia ja omapäisiä)