Post by Kylie on Aug 20, 2018 15:38:27 GMT
Päivä- ja iltatalli - 20.08.2018
klo. 13.30
En ollut tänään koulussa ollenkaan, vaan vietin aamun äitini kanssa. Hän lähti kuitenkin jo kotiin. Olin päättänyt tehdä tänään niin päivä kuin ilta tallinkin. Eipä tässä muutakaan tekemistä ollut. Saavuttuani tallille nappasin heti käteeni talikon, kottarit ja suuntasin ensimmäiselle karsinalle. Mielessäni pyöri paljon asioita, siinä lantaa nakellessa. Ajattelen jatkuvasti montaa asiaa, mutten koskaan sano asioistani juuri mitään ääneen. Olen tarkka siisteyden suhteen, sen vuoksi kävin karsinan jokaisen kohdan tarkkaan läpi. Yksikään kikkare ei jää minulta huomaamatta. Tiedän myös kuinka suuri terveysriski likainen karsina hevoselle on. En halua ottaa sitä riskiä koskaan, että hevonen sairastuisi epäsiistin karsinan vuoksi. Tänään oli hieman pilvisempi sekä tuulisempi päivä ja näytti siltä että saattaisi sataakkin, joten olin pukeutunut lämpimästi. Täytyisihän minun käydä tarhoillakin siivoamassa. Ylläni minulla oli fjallravenin tuulitakki ja samaan sarjaan kuuluvat tuulihousut, molemmat tumman vihreän sävyiset. Hiukset tällä kertaa kiinni siistillä nutturalla niskassa ja korvia peitti musta leveä panta. Lopuksi lakaisin vielä käytävät, kaikesta siitä kärryistä tippuneesta jätteestä.
klo. 14.50
Siirryin pihalle siivoamaan hevosten tarhoja. Aloitin etenemään järjestyksessä. Jutustelin samalla hevosille, kun vein jätöksiä kärryyn. Tänään tarhat olivat jo valmiiksi aika siistissä kunnossa. En usko että tässä menisi kauaa. Mutta kuitenkin tarhoissa ja karsinoissa riitti työtä. Toki Heidi oli aiemmin pyörähtänyt tallissa minua auttamassa. Hän oli kuitenkin kiireinen nainen. Hetken päästä luokseni käveli minua nuorempi tyttö, joka kysyi hieman ujon oloisesti että tarvitsenko apua. Tietysti minua sai auttaa, toinen esitteli itsensä Hannah Nymaniksi. Homma alkoi soljua eteenpäin paljon nopeammin. Emme juuri jutelleet, keskityimme vain työntekoon. Sen verran lauseita kuitenkin vaihdoimme että sain tietää Hannahin olevan tallityttö täällä Längelmäella ja omistavan oman ponin toisella tallilla. Vaikutti mielestäni ihan mukavalta tyttöseltä. Saimme hommat aika nopeasti pakettiin, eikä kellokaan vielä ollut kovin paljon. Ehtisin tässä välissä käydä vaikka hieman juoksuttamassa Yehudaa. Tänään en kuitenkaan jaksaisi ratsastaa. Huomenna sen sijaan täytyisi taas pitää kovat estetreenit.
klo. 18.10
Olin saanut hevoseni liikutettua ja oli aika aloittaa iltatallin teko. Hannah oli jäänyt seuraamaan juoksutusta ja aikoi vieläpä autella minua iltatallin kanssa. Mikäs siinä, saahan toki. Olin jättänyt orin juoksutuksen jäljiltä sisälle, joten sitä ei kenenkään tarvinnut nyt hakea. Ojensin Hannahille riimun ja lähdimme hakemaan hevosia sisälle. Osa ratsuista menisi vielä jatko I: selle, jota olimme Hannahin kanssa menossa katsomaan. Haimme yhden tarhan hevoset aina yhdessä, eikä kukaan saanut jäädä ulos kokonaan yksin, missään vaiheessa. Se on jännä miten pelkästään hevosta taluttaessa, oppii jo kaikista yksilöinä jotain. Kaikki käyttäytyvät eri tavalla ja liikkuvat eri vauhtia. Tällaista pohdin hevosia talutellessa. Auttelimme tuntilaisia valmistautumisessa ja menimme katsomoon istuskelemaan. Enää ei ollut jäljellä kuin iltaruokinta tunnin jälkeen. Oli mielenkiintoista seurata tuntia sivusta, sitä en olekaan hetkeen päässyt tekemään. Yritin ottaa kaiken ohjeistuksen irti, vaikka istuinkin laidalla.
klo. 20.12
Tunti oli ohi, ja hevosten karsinoissa kävi tohina, kun ratsastajat ottivat varusteita pois. Auttelin siinä samalla minkä pystyin. Hetken kuluttua viimeinenkin tuntilainen oli kadonnut, joten läksimme hakemaan hevosille ruokaa. Annostelin jokaiselle erikseen ruokaa kippoihin, kun Hannah jakoi niitä hevosille. Mukavaa että hän jaksoi olla mukana auttamassa, todella reippaan oloinen. Välillä juttelimme jotain hevosiin liittyen, mutta suurimman osan ajasta olimme hiljaa ja keskustelimme vain kun oli pakko. Meillä ei kauaa mennytkään, kun kaikki mussuttivat ruokiaan ja tallissa vallitsi rauhoittava tunnelma. Hannah lähti kotiin, kun minä jäin vielä tarkistamaan hevosten varusteet. Niiden hevosten varusteet oli putsattu hyvin, jotka olivat tunnilla. Pyyhkäisin kuitenkin hiukan muita. Yksi loimista kaipasi kuivausta, se näytti siltä että joku on kierinyt siinä tarhan mutaisimmassa kohdassa, sen heitin kuivaushuoneeseen. Kaikki alkoi olla valmista, kun vielä kasasin ajatuksia päässäni. En halunnut unohtaa mitään. Olin lähdössä, kun Heidi tuli vielä juttelemaan. Hän oli ilmeisesti ollut taukohuoneessa tekemässä jonkinlaisia paperihommia. Hetken me vielä jutustelimme kunnes kello näytti niin paljoa että olisi lähtävä nukkumaan, aamulla olis luvassa aikainen herätys kouluun.
En ollut tänään koulussa ollenkaan, vaan vietin aamun äitini kanssa. Hän lähti kuitenkin jo kotiin. Olin päättänyt tehdä tänään niin päivä kuin ilta tallinkin. Eipä tässä muutakaan tekemistä ollut. Saavuttuani tallille nappasin heti käteeni talikon, kottarit ja suuntasin ensimmäiselle karsinalle. Mielessäni pyöri paljon asioita, siinä lantaa nakellessa. Ajattelen jatkuvasti montaa asiaa, mutten koskaan sano asioistani juuri mitään ääneen. Olen tarkka siisteyden suhteen, sen vuoksi kävin karsinan jokaisen kohdan tarkkaan läpi. Yksikään kikkare ei jää minulta huomaamatta. Tiedän myös kuinka suuri terveysriski likainen karsina hevoselle on. En halua ottaa sitä riskiä koskaan, että hevonen sairastuisi epäsiistin karsinan vuoksi. Tänään oli hieman pilvisempi sekä tuulisempi päivä ja näytti siltä että saattaisi sataakkin, joten olin pukeutunut lämpimästi. Täytyisihän minun käydä tarhoillakin siivoamassa. Ylläni minulla oli fjallravenin tuulitakki ja samaan sarjaan kuuluvat tuulihousut, molemmat tumman vihreän sävyiset. Hiukset tällä kertaa kiinni siistillä nutturalla niskassa ja korvia peitti musta leveä panta. Lopuksi lakaisin vielä käytävät, kaikesta siitä kärryistä tippuneesta jätteestä.
klo. 14.50
Siirryin pihalle siivoamaan hevosten tarhoja. Aloitin etenemään järjestyksessä. Jutustelin samalla hevosille, kun vein jätöksiä kärryyn. Tänään tarhat olivat jo valmiiksi aika siistissä kunnossa. En usko että tässä menisi kauaa. Mutta kuitenkin tarhoissa ja karsinoissa riitti työtä. Toki Heidi oli aiemmin pyörähtänyt tallissa minua auttamassa. Hän oli kuitenkin kiireinen nainen. Hetken päästä luokseni käveli minua nuorempi tyttö, joka kysyi hieman ujon oloisesti että tarvitsenko apua. Tietysti minua sai auttaa, toinen esitteli itsensä Hannah Nymaniksi. Homma alkoi soljua eteenpäin paljon nopeammin. Emme juuri jutelleet, keskityimme vain työntekoon. Sen verran lauseita kuitenkin vaihdoimme että sain tietää Hannahin olevan tallityttö täällä Längelmäella ja omistavan oman ponin toisella tallilla. Vaikutti mielestäni ihan mukavalta tyttöseltä. Saimme hommat aika nopeasti pakettiin, eikä kellokaan vielä ollut kovin paljon. Ehtisin tässä välissä käydä vaikka hieman juoksuttamassa Yehudaa. Tänään en kuitenkaan jaksaisi ratsastaa. Huomenna sen sijaan täytyisi taas pitää kovat estetreenit.
klo. 18.10
Olin saanut hevoseni liikutettua ja oli aika aloittaa iltatallin teko. Hannah oli jäänyt seuraamaan juoksutusta ja aikoi vieläpä autella minua iltatallin kanssa. Mikäs siinä, saahan toki. Olin jättänyt orin juoksutuksen jäljiltä sisälle, joten sitä ei kenenkään tarvinnut nyt hakea. Ojensin Hannahille riimun ja lähdimme hakemaan hevosia sisälle. Osa ratsuista menisi vielä jatko I: selle, jota olimme Hannahin kanssa menossa katsomaan. Haimme yhden tarhan hevoset aina yhdessä, eikä kukaan saanut jäädä ulos kokonaan yksin, missään vaiheessa. Se on jännä miten pelkästään hevosta taluttaessa, oppii jo kaikista yksilöinä jotain. Kaikki käyttäytyvät eri tavalla ja liikkuvat eri vauhtia. Tällaista pohdin hevosia talutellessa. Auttelimme tuntilaisia valmistautumisessa ja menimme katsomoon istuskelemaan. Enää ei ollut jäljellä kuin iltaruokinta tunnin jälkeen. Oli mielenkiintoista seurata tuntia sivusta, sitä en olekaan hetkeen päässyt tekemään. Yritin ottaa kaiken ohjeistuksen irti, vaikka istuinkin laidalla.
klo. 20.12
Tunti oli ohi, ja hevosten karsinoissa kävi tohina, kun ratsastajat ottivat varusteita pois. Auttelin siinä samalla minkä pystyin. Hetken kuluttua viimeinenkin tuntilainen oli kadonnut, joten läksimme hakemaan hevosille ruokaa. Annostelin jokaiselle erikseen ruokaa kippoihin, kun Hannah jakoi niitä hevosille. Mukavaa että hän jaksoi olla mukana auttamassa, todella reippaan oloinen. Välillä juttelimme jotain hevosiin liittyen, mutta suurimman osan ajasta olimme hiljaa ja keskustelimme vain kun oli pakko. Meillä ei kauaa mennytkään, kun kaikki mussuttivat ruokiaan ja tallissa vallitsi rauhoittava tunnelma. Hannah lähti kotiin, kun minä jäin vielä tarkistamaan hevosten varusteet. Niiden hevosten varusteet oli putsattu hyvin, jotka olivat tunnilla. Pyyhkäisin kuitenkin hiukan muita. Yksi loimista kaipasi kuivausta, se näytti siltä että joku on kierinyt siinä tarhan mutaisimmassa kohdassa, sen heitin kuivaushuoneeseen. Kaikki alkoi olla valmista, kun vielä kasasin ajatuksia päässäni. En halunnut unohtaa mitään. Olin lähdössä, kun Heidi tuli vielä juttelemaan. Hän oli ilmeisesti ollut taukohuoneessa tekemässä jonkinlaisia paperihommia. Hetken me vielä jutustelimme kunnes kello näytti niin paljoa että olisi lähtävä nukkumaan, aamulla olis luvassa aikainen herätys kouluun.